Kirjoittelen tätä itse asiassa 1.1.2021, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Vuosi 2020 oli kokonaisuutena hyvin erilainen kuin aiemmat vuodet. Tuli korona ja paljon muutakin, valitettavia tapahtumia vastaan. Piti jättää hyvästit sekä rakkaalle mummolle että parhaalle reissukoira Moonalle. Syksy oli töissä erittäin kiireinen jne. Näistä syistä jäi sitten kaikki postaukset tekemättä ajallaan. Mutta hoidetaan nämä nyt tästä pikkuhiljaa kuntoon. Monta mukavaa retkeä tuli kuitenkin tehtyä, joten hoidetaan postaukset kuntoon niin voi sitten aikanaan palailla näihin tunnelmiin itsekin.
Päiväretkellä Porin Yyterissä 11.1.
Tammikuun alku oli tosiaan hyvin vähäluminen ja aika lämmin myös. Rouva poikkesi Porissa kaverin luona ja minä käytin sitten päivän meren rannalla tepasteluun. Yyterissä kävi mereltä melkoinen puhuri, joten ei ollut ruuhkaa rannalla. Kävelin reilun tunnin verran tätä "talvimaisemaa" ihmetellen rantaa pitkin ja sitten siirryin metsän suojaan.
Pidin evästaukoa metsän suojassa, ja seurasin oravan puuhastelua.
Matka jatkui pitkin peurojen ja hirvien polkuja. Tässähän on melkoisen kapea kaistale, olisiko vain muutaman kilometrin levyinen, meren ja ison autotien välissä. Pakkaa ilmeisesti aika tehokkaasti vaeltavat eläimet kulkemaan samoja polkuja metsän suojassa. Jätöksiäkin oli paikka paikoin runsain mitoin.
Ihan hauska oli poiketa päiväretkellä täälläkin. Meren ranta on sisämaan asukille harvoin koettavaa herkkua. Kyllä tänne voisi joskus tulla pidemmäksi aikaakin, vaikka pyöräilemään.
Evolla seikkailemassa 19.1.
Lumeton talvi jatkuu edelleen, mutta onneksi aurinko paistaa hetkittäin. Retkeily on toki helppoa, kun ei tarvitse lumessa rämpiä. Valoa vain riittää kovin lyhyen aikaa ja sitten kun lunta ei ole, niin on oikeasti pimeää illan tullen. Evolta löytyi vielä uusia alueita koluttavaksi, Etelä-Suomen pimeimmäksi metsäksi kutsuttu Kotisten Aarnialue, hienoine kallioineen.
Lapinkallio on komea paikka, ja tarjoaa hiukan valoisamman taukopaikan tiheän metsän keskellä.
Kyllä on vihreää ja luonnonkaunista maastoa.
Evolla kevättä ihmettelemässä 8.3.
Tulihan sitä luntakin sitten jossain kohtaa talvea hiukan, ja kevätaurinkojen myötä innostui taas lähtemään Evolle retkeilemään. Auto tuttuun paikkaan Tuohimetsän alueelle, ja siitä kävellen kohti Keltaojaa.
Vesi oli nyt todella matalalla, en muista että koskaan olisi näin vähän ollut vettä keväällä. Johtunee lumen vähyydestä.
Iso-Keltajärveä, minkä voi kiertää molemmilta puolilta polkua pitkin.
Makkarat tulille ja nautiskelemaan kevätauringosta.
Kyllä maistui, makkarat ja olut, sekä auringonpaiste :)
Evolla retkeilemässä 22.3.
Taas tultiin Evolle viettämään rauhallista hetkeä luonnon äärellä. Osittain uusille alueille, mutta jätän tarkemmin mainitsematta paikat, jotta paikalliset asukkaat eli majavat saisivat viettää elämäänsä mahdollisimman rauhassa liialliselta retkeilijätungokselta.
Tehokkaita kavereita nämä majavat kyllä ovat, ja yllättävän suuriakin puita pistävät nurin.
Komean pesän olivat järven rantaan rakentaneet. Otin pari kuvaa ja poistuin sitten ripeästi paikalta, jotten pahemmin häiritse heidän elämää. Jos nyt sattuisivat olemaan jo ulkosalla näin keväällä.
Mukavia ja jopa pyörällä helposti ajettavia reittejä löytyisi täältäkin. Siitä taitaakin olla jo pari vuotta kun viimeksi pyörällä Evolla liikkunut. Jos sitten tulevana (2021) kesänä...
