Pimeää hommaa!

27.12. Hämeenlinna, Evo, Vaarinkorven laavu.

Marras-/joulukuun taitteessa satanut ensilumi taisi pysyä maassa korkeintaan viikon. Sen jälkeen alkoi sateinen, pimeä, märkä ja tylsä kausi. Toki joulun odotus ja itse juhlapäivä toivat iloa elämään, mutta retkeilyn ja ulkoilun kannalta on ollut poikkeuksellisen masentava ajanjakso.

Lupauksista pidetään kiinni, myös itselle tehdyistä. Niinpä joulukuullekin oli yksi telttayö maastossa istutettava. Odottelin kelin parantumista, mutta kun näin ei käynyt niin sitten lähdettiin perjantaina illalla klo 17 aikaan Evolle, vesisateessa ja pilkkopimeää 10 tietä pitkin. Ajelin Vaarinkorven laavulle, missä Emman ja Mikun kanssa poikettiin noin kuukausi takaperin päiväkeikalla. Koska metsässä on täysin pimeää, märkää ja liukasta, päätin mennä autolla suoraan leiripaikalle ja nököttää siinä sitten yötä. Perillä tosiaan oli pimeää, tuuli humisi korkeissa männyissä mutta muuten hiljaista. Kannoin ensin kamat laavulle ja laitoin nuotioon tulet, minkä jälkeen lähdin katsomaan sopivaa telttapaikkaa otsalampun kanssa. Pystytin teltan ja siirryin paistamaan makkaraa. Laitoin matkaradion päälle ja aloin kuuntelemaan Yleltä ohjelmaa. Vettä satoi sen verran, että nuotio savutti aika lailla, ja välillä tuuli puhalsi savut laavulle. Varusteet saivat siis heti luonnon tuoksut. Ympärillä pimeää, radiosta tulee hyvää ohjelmaa ja lämmin tee sekä grillimakkara maistuvat.

Kuuntelin ohjelman loppuun, ja siirryin kymmenen aikaan illalla telttaan lueskelemaan Retkilehteä. Telttana tällä kertaa Hilleberg Nammatj 2, koska tiesin että sataa ja silloin eteinen on ihan mukava olla olemassa. Lisäksi halusin ulkoiluttaa välillä tätäkin telttaa. Hyvin löytyi paikka teltalle ja sisällä on oikein mukavat tilat yhden oleskella. Tässä ulkokuva teltasta, pimeyden keskeltä.

Lämpötilahan oli reilusti plussan puolella, yölläkin +6 teltan sisällä. Tuuli reippaasti joten ilmanvaihto toimi hyvin. Makuupussina oli vanha Marmotin Wave III kuitupussi, mikä oli yöllä aavistuksen liian lämmin. Kesäuntuvapussi olisi varmastikin ollut optimi.

Yö meni normaalisti, eli heräilin 3-4 kertaa jostain syystä. Sama juttu on aina ensimmäisen telttayön kanssa, ellei sitä ennen ole ollut poikkeuksellisen raskas päivä (esim. kokopäivän hiihtovaellus). En tiedä johtuuko tuo siitä, että yleensä en nuku yksin, vai luonnon äänistä ympärillä. Varmaan molemmista, varusteista se ei ainakaan johdu, koska patja on hyvä ja makuupussissakin oli riittävän hyvä olla.

Aamulla heräilin klo 10 aikaan pirteänä ja lähdin ulos ottamaan kuvan leiristä. Sama ilma jatkuu, sataa, pilvistä ja harmaata. Ei tästä kovin hyvää kuvaa saa millään. Tunnelma on väkisinkin aika apea.

Tulet pystyyn ja viimeinen makkara kehiin. Teetä ja ruisleipää, niin jaksaa taas. Leirin purku rauhakseen ja autolla kotiin. Tehtävä suoritettu, tammikuulle sitten ihan oikeasti lunta ja pakkasta, jookos.

Joulukalenterin avajaiset

Viimeistä viedään. Nimittäin marraskuun viimeinen päivä, ja siis viimeinen kerta pitää omasta suunnitelmasta kiinni, eli yöpyä teltalla vähintään kerran joka kuukausi. Homma alkoi kesäkuusta ja tähän asti suunnitelma on pitänyt. Niinpä siis eikun uudelleen Evolle, riittävien varusteiden kera. Tarkoittaa viikon takaiseen reissuun nähden untuvatakkia, kevyt toppahousuja ja talvimakuupussia (Rab Ascent 900). Auto tismalleen samaan paikkaan kuin viikko aikaisemmin, olosuhteet vähän erilaiset. Lunta tulee, aika märkää sellaista.

Reppu selkään ja menoksi. Vaikkei ehkä ilme siltä näytä, niin oikeasti tästä nautitaan kovasti.

Kello noin 13 iltapäivällä ja siis lauantai 30.11. Suunta kohti Valkeamustajärveä, minne noin 2km kävely metsäteitä pitkin. Matkalla tunnelmallinen jokiranta-sauna.

Perillä juuri ennen pimeää (taas), teltta ensin paikalleen, sitten polttopuiden tekoon ja tulet pystyyn. Tässä kohtaa ei ole laavua, ainoastaan nuotiopaikka. Järven toisella rannalla oli kyllä laavu, mutta tuuli pyrytti suoraan sisään lunta, niin ei siitä iloa olisi ollut. Muutenkin tämä puoli mukavemman oloinen.

Nuotiolla makkaraa, mutta kun tuo lumi tulee niin märkänä (onko muuten kovin paljon erilaista lunta olemassa? Märkää ja kuivaa), niin ei viitsi kauaa tulilla istua, joten telttaan suojaan. Puolen tunnin päästä otsalampun patterit sammuvat, onneksi on varapatterit. Paitsi, että joko ne tai laturi on rikki ja siis eivät anna virtaa ollenkaan. Hienoa. No, onneksi on led telttavalo, paitsi kunnes senkin patterit sammuvat, noin 20min otsalampun jälkeen. Siihen ei ole varapattereita. Ollaan siis nuotionvalon varassa. Tuossa alla vielä ulkona on hivenen valoa, mutta ei kauaa.

No, takaisin tulille seisoskelemaan. Lumisadekin hiljeni, hetkeksi. Siinä puoli kahdeksan aikaan siirryin sitten yöksi telttaan. Kännykän salamalampun kanssa tavarat paikoilleen ja herra pussin sisään. Onneksi uni tulee aika pian. Yön aikana välillä sataa lunta, välillä on ihan kirkas tähtitaivas ja sitten taas tuulee ja sataa. Teltan sisällä lämpötila vaihtelee mittarin mukaan alkuillan +4 asteesta keskiyön -3 asteeseen, ja aamulla 0 paikkeille. Availen yöllä teltan aukkoja vähän lisää, jotta hengityskosteus pääsisi paremmin pois. Toisaalta ulkona on kohtuu märkää joten en tiedä onko siitä enemmän haittaa kuin hyötyä. Aamulla kun herään hiukan ennen klo 8, on katossa ja seinien alaosassa hiukan kosteutta, mutta ei paljoa. Makuupussi ja muut tavarat ovat käytännössä kuivia. Telttalamppu muuten syttyy vähäksi aikaa taas, kömmin ulos aamupizzalle ja otan pikaisen kuvan. On vielä hämärää ja lunta tulee taas.

Takaisin sisälle aamuteetä keittelemään. Virtuaali-absidi käyttöön, ihan muuten vaan. Eli siis sisäteltta irti yhdestä nurkasta, jotta saadaan "maavarainen" pohja keittimelle ja oikeastaan kuumalle kattilalle ja sen kannelle. Hyvin toimii, helpottaa myös kenkien laittoa, vaikka onnistuu se ilmankin tätä viritystä. En sitten tiedä jos on paljon kovin märkiä vaatteita, että miten sitten niiden kanssa toimitaa tällä teltalla. Eteistilaa kun ei kauheasti niiden säilytykseen ole, ja sisätelttaan ei umpimärkiä vaatteita viitsi tuoda. No, se selviää aikanaan ja toki jos olosuhteet ovat sellaiset, tai saattavat muuttua sellaisiksi, niin voinhan ottaa matkaan kahden hengen pienen tunneliteltan, pienellä eteisellä.

Alla vielä otos leiripaikalta valoisan aikaan, klo 9 jälkeen. Tässä kohtaa loppui sitten myös kännykästä virta. Näppärää. Todennäköisesti jos mukana olisi oikea kamera, myös siitä olisi loppunut 10min sisään akku. Siinä sitä mietittävää seuraavalle reissulle. Riittääkö kassillinen pattereita, varakännyköitä ja muita rensseleitä vuorokaudeksi?

No, toisaalta nyt kun tekniikka ei ole häiritsemässä, niin voi hyvin keskittyä luonnosta nauttimiseen. Leirin purku, ja tepastelemaan kohti Sorsakolua. Ajattelin mennä sinne paistamaan loput makkaroista ja keittämään teetä. Noin 5km kävely pitkin polkuja, metsäteitä ja umpista kartan kanssa. Hienoa alkutalven maisemaa, rauhallista ja tunnelmallista. Hiukan ennen laavua, umpisessa hirvi lähtee vähän matkan päästä karkuuseen. En nähnyt sitä, mutta tunnistin äänen selvästi, sellainen mikä syntyy kun raskas eläin ponnahtaa liikkeelle mutta sitten jolkottaa täysin ääneti metsässä. Tuoreet jäljet vahvistivat asian. Tästä n 10min päästä vastaan kävelee hirvimies. Jätän huomioni kertomatta, tokkopa siitä iloa olisikaan. Hirvi on tuossa ajassa jo voinut juosta vaikka 3km päähän. Sorsakolulla makkara maistuu ja tee virkistää. Siitä toinen 5km eri reittiä autolle ja kohti sivistystä. Noin, marraskuun telttailu tuli sitten hoidettua ja joulukuu aloitettiin luonnon helmassa. Mukavaa oli ja varusteet, elektroniikkaa lukuunottamatta, toimivat mainiosti. Tästä on hyvä jatkaa, lisää pakkasta vain kiitos.

Näinkin käydä voi

No niin...

23.11. Lauantaina oli tarkoitus mennä Evolle viettämään telttaretkeä alkavan talven merkeissä. Jätin auton Rahtijärven p-paikalle ja lähdin repun kanssa polulle noin klo 13 aikoihin. Aurinko paistoi mutta niin kovin matalalta, ettei siitä metsässä juuri päässyt nauttimaan. Suuntasin ensin Sorsakolua kohti, mikä on tuttu paikka, mutta reitti tällä kertaa uusi.

Perille pääsin noin tunnin kävelyn jälkeen, mutta laavu olikin jo varattu neljän retkeilijän ja parin koiran voimin. Ei sinänsä yllätys, kun siihen pääsee toista reittiä noin 0,5km päähän autolla. Jatkoin matkaa Haarajärveä kohti ja siitä edelleen Taurun retkeilyalueen puolelle Koveroa kohti. Maisemat olivat oikein mukavia.

Talvi tekee tuloaan. Pikkujärvien rannat oli jo osittain jäässä.

Perillä Koveron laavupaikalla ei sitten ollutkaan laavua eikä kotaa, kuten kartassa ja Taurun opastaulussa kerrottiin. Siellä oli pelkkä nuotiopaikka. No, jatkoin sitten toiselle retkilaavulle, noin 0,5km päähän. Saavuin perille juuri ennen pimeää. Kiva paikka kahdella laavulla ja nuotiopaikka keskellä. Tulet pystyyn, teltta toisen laavun viereen ja makkaran paistoon. Pimeä tulikin sitten tosi äkkiä ja oli myös tosi pimeää. Hieno tunnelma, kun puissa on ohut lumipeite, tähdet loistavat kirkkaana ja nuotion ääni on ainoa mitä kuuluu.

Istuin tulilla reilu pari tuntia, kunnes rupesi tulemaan kylmä. Pari astetta pakkasta ja rupesi tuulemaan vähän enemmän. Päällä yhtä lisäkerrosta lukuunottamatta kesäretkeilyvaatteet. Pakko siirtyä telttaan, makuupussin lämpöön. Kello on noin 19 illalla. Pikku jumpat, jotta kroppa lämpenee, sitten nopeasti kuivat univaatteet päälle ja makuupussiin. Kesä sellaiseen. Otin siis mukaan kesä-untuvapussin kun ajattelin että pärjään sillä. Miesten mukavuusaste +2 astetta. Lisäksi silkkipussi. No, katsotaan miltä tuntuu. Vartin päästä totean että takapuoli ja varpaat on kylmät. Ei väsytä yhtään. Kirja käteen, neule päälle ja lukemaan. Lueskelen pari kymmentä minuuttia, kunnes kiinnostus hiipuu. Kello on vajaa 8. Ei hitto soikoon, mitä tässä tekisi? Tulille voisi mennä takaisin istumaan, mutta ei oikein innosta. Pitäisi olla enemmän lämmintä vaatetta mukana siihen hommaan. Eikä ole järkeä 5 tuntia polttaa puita "turhan takia". No mitäs sitten? Aurinko nousee kahdeksan aikaan aamusta, mihin on siis 12 tuntia. Ennen sitä ei ole mieltä lähteä maastoon kävelemään, pimeässä liukkaille kiville ja puunjuurakoille. Jos nyt jään telttaan makaamaan, tarkoittaa se 12 tuntia odottelua, kylmässä palellen ja harmitellen. Uni kun tulee, niin se on taas katkonaista tunnin välein heräämistä ja aamun odottamista. Ei mitään järkeä. Telttalamppu päälle ja kartta käteen. Ok, tietä pitkin on noin 1,5 tunnin kävely takaisin autolle, siitä reilu puolituntia kotiin. Perillä klo 23 aikaan illalla, niin kerkii vielä hyvin nukkumaan. Hmm, mietitään...

Voi voi, ei kun ylös ja leirin purkaus. Nuotioon vielä pari pientä puuta, antamaan valoa ja tunnelmaa. Pikainen tavaroiden pakkaus ja yön selkään otsalampun kanssa. 

Nyt kun ratkaisu oli tehty, niin olo paranee nopeasti. On oikeastaan kiva taas kävellä, teltassa makaaminen rupesi kyllästyttämään. Tähdet loistavat hienosti ja matka taittuu mukavasti reippain askelin. Tältä varmaan pojista tuntui, kun noin 6 vuotta sitten käveltiin viimeisenä päivänä autoa kohti. Aikataulu piti, ja hiukan ennen klo 23 vaimo ja tytär ottivat iloisena miehen ennenaikaisen kotiutumisen vastaan. No, näinkin voi siis reissulla käydä. Ei harmita, suunnitelma vain muuttui matkan aikana. Seuraavalle telttaretkelle lähtee kyllä talvipussi mukaan ja myös vaatteet paremmin kelin mukaan. Kesävarusteet laitetaan nyt syrjään, talvi on siis taas tullut :)

Tulkoon talvi ja pakkaset!

Poikkesin extemporee Tampereen Kalevan Prismassa. Naisväki oli Pirkkahallilla messuilla ja minulla oli siis jokunen tunti aikaa hoidella tarpeellisia asioita, kuten päivittää retkivarusteita.

Tähän asti olen talviyöpymiset hoitanut Marmotin 3-vuodenajan kuitupussilla, minkä mukavuusarvo on -8. Ei siis kovin paljoa, joten ei mikään ihme että -10 astetta kylmempinä öinä on vähän paleltanut. Nyt osui Prismassa silmään Rab makuupussien -20% alennus. Jonkun verran olin näihin tuotteisiin jo perehtynytkin, ja siellä oli ihan potentiaalisia vaihtoehtoja ihan listahinnoillakin.

Mukaan lähti kaksi talvipussia. "Peruspussi" Rab Ascent 900 malli, minkä mukavuusarvo on -19, paino 1500g ja 220 pituutta. En sinänsä tarvitse noin pitkää mutta talvella on hyvä jos voi laittaa osan vaatteista ja varusteista pussin jalkopäähän kuivumaan/pysymään lämpinä. Sain tästä kassalla vielä ylimääräisen -15% erikoisalennusta joten tuli todella hyvät kaupat. Lisäksi astetta laadukkaampi Rab Andes 1000 malli, minkä mukavuusarvo jopa -26 ja extreme -49 astetta, lisäksi pinta vettä hylkivää materiaalia. Painoa 1700g ja sama pituus. Kyllä näillä pitäisi jo pärjätä Suomen Lapinkin talvessa ilman ongelmia.

Alla nämä säilytyspusseissa mitkä tulivat mukana. Kirsi vähän ihmetteli makuupussien kokoa kun olivat näin autossa. Kaksi merimiessäkkiä :)

Makuupussit avattuina, vasempi Rab Ascent ja oikea Andes. Tarkastaja mukana touhussa tietenkin.

Tässä sovituskuvat. Molemmat tuntuivat pikaiseltaan hyviltä, Andesin materiaali jotenkin jämäkämmältä.

Tässä sitten pussit pakattuina omiin kompressiopusseihin. Vakio muropaketti antamassa mittakaavaa.

Varsinkin näiden keveys tuntui loistavalta, molemmat painavat vähemmän kuin aiemmin mainittu Marmotin kuitupussi. Saa nähdä koska näitä pääsee käyttämään ja paljonko tilaisuuksia tulee tänä talvena. Toivottavasti paljon ja kylmiä öitä :)

Tepastelua lähimaastoissa

Sunnuntai 13.10. oli niin hieno aurinkoinen syyspäivä, ettei vaan voinut olla sisällä.

Lähdin tepastelemaan kotoonta Nautalammea kohti metsän läpi. Reittivalintana oli tällä kertaa mennä sieltä mistä en ikinä ennen ole mennyt ja mahdollisimman paljon polkuja ja teitä vältellen. Loppusyksy ennen lumentuloa, sekä kevät ovat tähän mainioita ajankohtia kun luonto ei rehota enää/vielä ja on helppo liikkua siellä missä taas kesällä on esim. Kaksi metriä heinää. Matkalla löytyikin useita mielenkiintoisia uusia paikkoja.

Hieno sammalpintainen harju.

Entinen Vanajanlinnantie, mikä suljettu vanhoilla heinäpaaleilla.

Nautalammi syysvalossa.

Kyllähän se ulkona tepastelu aina virkistää, vaikkei kestäisi kun muutaman tunnin. Tässä tuli noin 10km matkaa.

Syysretkeilyä vaimon kanssa

Sain vaimolta häävuotispäivälahjaksi (onkohan tuollaista sanaa muuten olemassa) telttayöretkiseuran (onko tämmöistä sitten).

Puoli vuotta kun oli tullut jo täyteen hääpäivästä, niin päätin käyttää kortin.

Lähdimme perjantai-iltana Turenkiin Kesijärvelle, samaan paikkaan missä juuri viikko sitten la-su olin toisella kokoonpanolla ollut retkeilemässä. Toimiva paikka pikaretkelle, niin mikäs siinä.

Lähtö viivästyi siten, että oli jo pimeää kun pääsimme perille.

Teltta (tällä kertaa Hillebergin Nammatj2, kahden hengen teltta kun edellisellä reissulla oli Fjällrävenin Akka Endurance, kolmen hengen isompi "gt" versio) pystytettiin yhdessä otsalamppujen valossa.

Sytytettiin nuotio märillä puilla ja heikolla tuulella. Pieniä haasteita mutta onnistui sitten kuitenkin.

Makkaraa ja teetä, minkä jälkeen telttaan nukkumaan.

Kirsillä haasteita jalkojen ja selän kanssa, mutta niistä selvittiin ja kahden makuupussin sisällä oli kuulemma ihan lämmintä.

Yöllinen pissakäynti pimeässä metsässä +2 asteessa on tietty vähän erilainen kokemus kun kotona +21 asteessa valoilla. Muuten yö meni ihan siedettävästi.

Aamulla ulkona odotti melkoinen sumu.

Järveä ei alkuun näkynyt ollenkaan.

Pakkasimme tavarat, kävimme vielä pikaisesti kävelyllä maastossa ja ajeltiin kotiin aamukahville.

Kirsi lupasi lähteä taas retkeilemään kun on kesä ja lämmintä.

Sehän minulle sopii hyvin, lämpimiä kesäkelejä odotellen.

Syysretkeilyä

Lauantaina 5.10. Retkeilijät Hilla ja Moona taustajoukkoineen suuntasivat Turengin Kesijärvelle viettämään syksyistä iltaa ja jännittävää telttayötä metsässä. Tässä teltta on saatu jo pystyyn ja nukkumisvarusteita laitellaan sisälle. Homma saatiin juuri valmiiksi ennen pimeän tuloa.

Paikka on oikein mukava, järven rannalla, pienen kävelymatkan päässä autolta, mutta kuitenkin tähän hommaan juuri sopivasti erämaa meininkiä.

Paistettiin makkaraa ja hörpättiin kaakaota. Ei satanut, tuuli juuri sopivasti että nuotio eli hyvin ja puut humisivat mukavasti. Järvellä pari joutsenta ääntelivät välillä ja vastarannalta näkyi himmeä valo järven ainoasta mökistä. Puoli kymmenen aikaan kömmittiin telttaan lukemaan iltasatuja ja rauhoittumaan. Moona jäi tyytyväisenä eteistilaan kissakäärölle reppujen päälle.

Telttavalo kun oli sammutettu, Hilla kyseli pari kertaa tuulen huminasta puissa ja nukahti sitten tyytyväisenä isukin ja enon väliin. Yö meni sujuvasti, Hilla taisi kerran nousta puoliksi istumaan ja varmisteli että kaikki on hyvin ja jatkoi nukkumista. Aamulla heräiltiin auringon paisteeseen siinä klo 9 aikoihin. Hilla oli 2/3 makuupussissa mutta ihan tyytyväisenä. Vahvaa retkityttö ainesta.

Aamupalaksi puuroa, leirin purku ja sitten kävellen lähimaastoa tutkimaan.

Ajatusten vaihtoa kaverusten kesken.

Lounaspaikalla Kesijärven toisella rannalla. Alkupalaksi tarjolla iloista Hillaa.

Mondulikin niin nauttii kun saa olla retkellä mukana.

Kiva retki, arvatenkin tällä porukalla.

Kilometrejä kasaan

Hello!

Työpaikan kilometrikisa lähestyi loppuaan (päättyy tänään sunnuntaina kun kirjoitan tätä), ja viikon takaisesta talkooreissusta oli Lempäälään jäänyt esim. lenkkarit ja työhanskat. Ne piti hakea pois ja kun kerran pitää muutenkin polkea, niin haetaan ne pyörällä. Samalla voi telttaillakin, jee.

Siispä tuumasta toimeen, lähtö perjantaina 20.9. iltapäivällä klo 17 aikoihin kohti Lempäälää.

Ihan ok syksyinen keli, ei tuullut eikä satanut vettä. Pilvistä, noin +15 astetta lämmintä.

Iittalan kohdalla meinasin mennä Shelliin syömään, kunnes muistin mitä kyseinen ryökäle firma touhuaa Pohjois-navalla.

Niinpä jatkoin matkaa kohti seuraavaa ruokapaikkaa.

Tässä alla tuttu paikka, tuossa kallion takana olin viimeksi yöpymässä jokunen viikko sitten.

Matka jatkuu...

Sillan toisella puolella on Viidennumeron ravintola (tai jotain sinnepäin), mutta vauhtia alamäessä sen verran ettei malta hidastaa.

Tässä kuva Valkeakosken kohdalta, tehtaan piiput tupruttaa jotain edelleen.

Marjamäki ja Ideapark lähestyvät, ilta alkaa hämärtymään ja sumua nousee pelloille.

Alkaa vähän tulee vilu, väsyttääkin ja nälkä kurnii mahassa.

Vähän lämpimämpää päälle ja nokka eteenpäin.

Näseillä odottaa kuulemma lämmin palju, niin ei jaksa lähteä etsimään ruokapaikkaa.

Perillä joskus vähän ennen yhdeksää, matkaa tuli 74km.

Pikkusisko tarjosi makaronilaatikkoa ja tuoretta sienipiirakkaa, kylläpä maistui hyvältä.

Sen jälkeen paljuun likoamaan ja olutta. Kroppa kiittää.

Yöllä katseltiin vielä elokuva mässyjen kera ja sitten telttaan nukkumaan.

Kun pääsin makuupussiin sisälle, teltan vierestä kuului kovaa "Kroo-ooo". Tottakai teltan vieressä piti iltaseremoniaa joku ukkosammakko. Todennäköisesti sama pullea tapaus, minkä olin viikko aikaisemmin tavannut talkoissa. Siis semmoinen miehen kämmenen kokoinen, vihreä/ruskea.

Kolmannen örinän jälkeen älähdin sammakolle että nyt hiljaa siellä. Vielä tuli neljäs kerta, mihin vastasin että "jos et nyt lopeta tulen tekemään susta muhennosta". Uskoi, ja hiljeni.

Yöllä heräsin pari kertaa, ensin piti säätää vähän teltan ilmanvaihtoa isommalle ja toisella kertaa varis tai harakka sai kohtauksen teltan vieressä. Oliko sammakolla tähänkin osuutta, en tiedä.

Aamulla teltan purku yhdessä Lempäälän kreppi-korva tyttöystäväni kanssa.

Tukeva ja maittava aamiainen, kiitos jälleen kerran Motelli Näsin pitäjille. Hassuttelua siskon lasten kanssa ja tavaroiden pakkaus. Päälle astetta kevyempi varustus kun eilen (oli vähän aurinkoisempi päivä, ainakin hetken), ja polkemaan kotia kohti. Lähtöaika siinä klo 11 aikoihin.

Pyöräilin samaa reittiä takaisinpäin Sääksmäen sillalle asti.

Siitä koukkaus Sääksmäen kylälle ja pikkuteitä Vanajan selän viertä Pälkänetielle.

Milja vannotti ennen lähtöä että pitää syödä matkalla, eikä polkea ilman taukoja koko etappia, kuten eilen tuli tehtyä. No, Sääksmäen kylässä nappasin yhden pihan omenapuusta mehevän ja ison omenan. Noin, ruoka-asia tuli hoidettua.

Matka jatkui pitkin Suomalaista syrjäkylien hiekkateitä. Omena masussa, kaikki hyvin.

Tämmöinenkin paikka tuli vastaan. Mitä luulette, minkälaisia ihmisiä täällä asuu (pojat tietää)?

Juuri ennen Pälkänetietä pidin lepotauonkin ja keittelin itselleni sapuskaa.

Sienikeittoa ja jälkiruuaksi mustikka-vadelmakiisseliä. Kiissettä, pojat sanoisi. Kyllä näillä yksi pieni pyöräilijämies 5 tuntia pärjää.

Kotiin saavuin siinä klo 17 aikoihin. Matkaa tuli nyt 82km, eli ei paljoa enempää kuin vanhaa kolmostietä käyttäen. Hitaampi reitti toki, mutta myös nähtävää enemmän.

Siinä viikonlopun reissu tällä kertaa. Sunnuntai-iltana tuli vielä poljettua 21km. Kilometrikisa on päättynyt, kasassa 1807km 1.5. - 22.9. aikavälillä. Katsotaan riittääkö tämä loppurutistus kolmanteen sijaan. Kävi miten kävi, itse olen tyytyväinen. Nyt voi taas ruveta muutakin touhuamaan. Vaikka tekemään reissuja kävellen, reppu selässä, päivä ja yön yli retkiä lähimaastoon. Ou jeah.

Viimeinen kesäreissu

Nyt kun elokuu on lopuillaan, niin kai se kesäkin on sitten taas loppumassa.

Tältä pohjalta olkoon tämä sitten kesän 2013 viimeinen reissu.

Siskon lapset (Hilla ja Niila) tulevat meille lauantaina hoitoon, niin aikaa oli käytettävissä rajallisesti.

Pakkasin pyöränlaukut ja suuntasin klo 19 aikoihin kohti Valkeakoskea, tarkoituksena viettää yö jossain Vanajan rannalla, Sääksmäen sillan luona. Siitä kun on autolla menty ohi, olen usein ihastellut sen kalliorantoja.

Poljin vanhaa kolmostietä pohjoiseen ja Iittalan shellillä poikkesin syömässä pizzan.

Matkan jatkuessa kello oli jo yli yhdeksän illalla ja rupesi olemaan sen verran kylmä, että piti laittaa pitkät päälle. Hiukan ennen moottoritien ylitystä tien reunassa, puiden latvassa raakkui kolme isoa korppia. Komeita otuksia.

Perille Sääksmäen sillalle pääsin puoli kymmenen aikaan, ja sen verran viileää oli, että makuupussi jo houkutteli. Löysin nopeasti sopivan leiripaikan kallion päältä (tietenkin :), ja laitoin teltan pystyyn. Paikalla oli pari nuorta tyttöä koiran kanssa, mutta hekin tekivät juuri poislähtöä. Koira ei olisi millään halunnut kylläkään tulla pois vedestä.

Pesin hampaat ja kömmin telttaan sisälle. Oli jotenkin niin väsy olo, ettei muuhun virtaa riittänyt.

Tässä iltaotos leiripaikalta.

Eihän tämä nyt maailman rauhallisin paikka ole, maantie menee noin parin sadan metrin päässä, ja liikennettä tuntui riittävän läpi yön. Rauhakseen kuitenkin, ei se unta häirinnyt.

Yöllä kävin puoli kahden aikaan asioilla ja takaisin tullessa jätin teltan sivun kokonaan auki. Siirsin patjankin ihan ulkoreunaan ja katselin sitten hienoa tähtitaivasta makuupussissa köllötellen.

Näin myös pari oikein hienoa tähdenlentoa, ja esitin toivomukset, kuten asiaan kuuluu.

Aamulla heräsin hiukan ennen kello kahdeksaa ja keitin itselleni teet ja söin eväsleivät.

Tässä pakollinen telttakuva ja uuden retkikeittimen kuva. Hyvin toimi keitin.

Laitoin illalla varmuuden vuoksi myrskynarutkin kiinni, jos vaikka rupeaisi satamaan enemmän. Kalliolla kiinnittäminen on vähän haasteellista jos ei ole, tai ei jaksa hakea kiviä avuksi. Tällä paikalla löytyi kuitenkin ratkaisut vielä suht.koht. Helposti. E tarvinnut pimeässä etsiä kiviä, tai ottaa käyttöön pyörää tai sivulaukkuja.

Niin keitin toimi tosiaan hyvin, ja menee pieneen tilaan. Painaakin alle puolet vanhasta.

Jonkinlainen tuulensuoja täytyy ehkä vielä kehitellä. Toisaalta kylmissä/vetoisissa oloissa käytän tätä teltassa pääasiassa.

Paluumatkalle kotia kohti lähdin klo 9 aikoihin. Matkalla poikkesin Hatusella Parolassa. Tarvitsin vähän neuvoja pyörän venttiilien kanssa ja sopivan pitkähihaisen pyöräilypaidan. Molemmat löytyi, venttiilin kanssa ongelmana oli ollut liian tehoton ja viallinen käsipumppu. Opastuksella ja asianmukaisella pumpulla homma sujui paremmin. Matkavauhtia Pekolan ja Aulangon kautta kotiin. Perillä klo 13 aikoihin, matkaa reissulle yhteensä 90km. Tästä kohti syksyä, viileitä ja raikkaita ilmoja sekä pimeneviä iltoja. Varmastikin rupeaa nuotion tekeminenkin taas kesähelteiden jälkeen kiinnostaa.

Melontaa Vanajalla

Välillä pitää käydä Vanajalla yhdistyksen (Vanajaveden Vesikot) melootteja uittamassa. Tässä Hilan suoritus ja mainio ilta-aurinko kuva omasta kajakista. Porhalsimme tällä kertaa 16km, aikaa meni vajaa kolme tuntia.

Suunnittelimme että tässä syksyllä melottaisiin vielä pidempi reissu, Teuronjokea pitkin Mommilanjärvelle, ja jos intoa sekä aikaa riittää, niin Turenkiin asti. Tämä olisi siis yhden yön reissu, matkaa 35-70km. Katsotaan onnistuuko.