Viimeinen kesäreissu

Nyt kun elokuu on lopuillaan, niin kai se kesäkin on sitten taas loppumassa.

Tältä pohjalta olkoon tämä sitten kesän 2013 viimeinen reissu.

Siskon lapset (Hilla ja Niila) tulevat meille lauantaina hoitoon, niin aikaa oli käytettävissä rajallisesti.

Pakkasin pyöränlaukut ja suuntasin klo 19 aikoihin kohti Valkeakoskea, tarkoituksena viettää yö jossain Vanajan rannalla, Sääksmäen sillan luona. Siitä kun on autolla menty ohi, olen usein ihastellut sen kalliorantoja.

Poljin vanhaa kolmostietä pohjoiseen ja Iittalan shellillä poikkesin syömässä pizzan.

Matkan jatkuessa kello oli jo yli yhdeksän illalla ja rupesi olemaan sen verran kylmä, että piti laittaa pitkät päälle. Hiukan ennen moottoritien ylitystä tien reunassa, puiden latvassa raakkui kolme isoa korppia. Komeita otuksia.

Perille Sääksmäen sillalle pääsin puoli kymmenen aikaan, ja sen verran viileää oli, että makuupussi jo houkutteli. Löysin nopeasti sopivan leiripaikan kallion päältä (tietenkin :), ja laitoin teltan pystyyn. Paikalla oli pari nuorta tyttöä koiran kanssa, mutta hekin tekivät juuri poislähtöä. Koira ei olisi millään halunnut kylläkään tulla pois vedestä.

Pesin hampaat ja kömmin telttaan sisälle. Oli jotenkin niin väsy olo, ettei muuhun virtaa riittänyt.

Tässä iltaotos leiripaikalta.

Eihän tämä nyt maailman rauhallisin paikka ole, maantie menee noin parin sadan metrin päässä, ja liikennettä tuntui riittävän läpi yön. Rauhakseen kuitenkin, ei se unta häirinnyt.

Yöllä kävin puoli kahden aikaan asioilla ja takaisin tullessa jätin teltan sivun kokonaan auki. Siirsin patjankin ihan ulkoreunaan ja katselin sitten hienoa tähtitaivasta makuupussissa köllötellen.

Näin myös pari oikein hienoa tähdenlentoa, ja esitin toivomukset, kuten asiaan kuuluu.

Aamulla heräsin hiukan ennen kello kahdeksaa ja keitin itselleni teet ja söin eväsleivät.

Tässä pakollinen telttakuva ja uuden retkikeittimen kuva. Hyvin toimi keitin.

Laitoin illalla varmuuden vuoksi myrskynarutkin kiinni, jos vaikka rupeaisi satamaan enemmän. Kalliolla kiinnittäminen on vähän haasteellista jos ei ole, tai ei jaksa hakea kiviä avuksi. Tällä paikalla löytyi kuitenkin ratkaisut vielä suht.koht. Helposti. E tarvinnut pimeässä etsiä kiviä, tai ottaa käyttöön pyörää tai sivulaukkuja.

Niin keitin toimi tosiaan hyvin, ja menee pieneen tilaan. Painaakin alle puolet vanhasta.

Jonkinlainen tuulensuoja täytyy ehkä vielä kehitellä. Toisaalta kylmissä/vetoisissa oloissa käytän tätä teltassa pääasiassa.

Paluumatkalle kotia kohti lähdin klo 9 aikoihin. Matkalla poikkesin Hatusella Parolassa. Tarvitsin vähän neuvoja pyörän venttiilien kanssa ja sopivan pitkähihaisen pyöräilypaidan. Molemmat löytyi, venttiilin kanssa ongelmana oli ollut liian tehoton ja viallinen käsipumppu. Opastuksella ja asianmukaisella pumpulla homma sujui paremmin. Matkavauhtia Pekolan ja Aulangon kautta kotiin. Perillä klo 13 aikoihin, matkaa reissulle yhteensä 90km. Tästä kohti syksyä, viileitä ja raikkaita ilmoja sekä pimeneviä iltoja. Varmastikin rupeaa nuotion tekeminenkin taas kesähelteiden jälkeen kiinnostaa.

Melontaa Vanajalla

Välillä pitää käydä Vanajalla yhdistyksen (Vanajaveden Vesikot) melootteja uittamassa. Tässä Hilan suoritus ja mainio ilta-aurinko kuva omasta kajakista. Porhalsimme tällä kertaa 16km, aikaa meni vajaa kolme tuntia.

Suunnittelimme että tässä syksyllä melottaisiin vielä pidempi reissu, Teuronjokea pitkin Mommilanjärvelle, ja jos intoa sekä aikaa riittää, niin Turenkiin asti. Tämä olisi siis yhden yön reissu, matkaa 35-70km. Katsotaan onnistuuko.

Viimeinen lomailta

4.8. Sunnuntai.

Pakko oli vielä viimeisenä lomailtana lähteä retkeilemään. Kai tätä jonkinlaiseksi taudiksikin voisi kutsua. 

Polkaisin pyörällä reilun 10km päähän Kankaisten järven rantaan, tutulle paikalle viettämään viimeistä lomailtaa ja yöpymään teltalla. Kun saavuin perille muistaakseni noin klo 18 aikoihin (tästä on nyt kohta viikko), oli parkkipaikalla 3 autoa ja ihmisten ääniä kuului rannalta. Toivoin ettei paikalla ollut joku nuorisoporukka mikä mekastaisi yötä myöten. No ei onneksi ollut. Äiti tyttärensä kanssa kävelivät minua vastaan ja rannassa oli vain pari nuorehkoa neitoa kahden koiran kanssa uimassa, jotka myös siitä aika pian poistuivat. Tein koirien kanssa vähän tuttavuutta ja juttelin lyhyesti tyttöjen kanssa. Kun ranta oli nyt tyhjä, laitoin teltan rantakalliolle ja menin uimaan. Sen jälkeen sopparuokaa, lueskelin lehtiä ja nautin rauhallisesta järvimaisemasta. 

Oli kaunis kesäilta, eikä hyttysiä juurikaan, joten jätin teltan oven kokonaan auki kun kävin nukkumaan.

Myöhemmin yöllä heräsin siihen kun sade ropisi kattoa vasten ja laitoin oven kiinni. Yö meni aika mukavasti, välillä joutsen ärähti järvellä, ja vettäkin tuli jossain kohtaa aika paljon. Jossain kohtaa yötä mietin, voiko vettä tulla niin paljon että se vie teltan järveen mukanaan. Järkeilin kyllä aika nopeasti, että aika paljon saa tulla vettä, että se 100kg painoa pohjakankaan päältä vielä jaksaa kuljettaa. 

Aamulla herätys klo 6, pikainen aamupalasoppa ja polkien kotiin. Suihku, työvaatteet ja siinä 8:15 olin töissä.

Mainio lopetus kesälomalle. 

Isin ja Emman kesäretki

Tänä vuonna suuntasimme perinteisen isi ja Emma kesäretken Suomen kaakkoisosaan, eli Porvoo-Kotka-Hamina akselille. Aikaisempina vuosina retket ovat suuntautuneet Itä-Suomeen (Savonlinna, Mikkeli), Pirkanmaalle (Vammala, Tampere), Länsi rannikolle ja Lappiin. Ainoa järkevä uusi suunta oli siis Etelä-rannikko, Helsingin itäpuolelle.

Keskiviikkona ajeltiin puolenpäivän aikaan Porvooseen ja käveltiin vanhaan kaupunkiin.

Keli oli vähän pilvinen, noin 21 astetta kuitenkin lämmintä. Oikein mukava kaupunkikeli siis.

Käytiin ensin syömässä ja sitten kierreltiin pikkupuoteja läpi. Emma tutki kaupat tarkemmin, isi päivysti välillä kadulla.

Tässä pari kuvaa vanhasta kaupungista, rauhallisemmalta puolelta. Emmaa on kohtuullisen vaikeata nykyään kuvata, kun on niin kriittinen otoksista.

Tässä pari kuvaa Emman autosta. Luovutus tapahtuu 6 vuoden päästä.

Kaupunkikiertelyn jälkeen ajoimme Sondbyn uimarannalle ajatuksena leiriytyä sinne. Oli siellä meri ja hiekkaranta, sekä iloinen tyttö.

Mutta kun mitään muuta ei ollut ja kellokin vasta puoli seitsemän illalla, niin päätimme jatkaa matkaa Kotkaan, Santalahden leirintäalueelle. Netin mukaan ainoa Suomen viiden tähden leirintäalue. Kuulosti hyvältä, mutta todellisuus oli hivenen muuta. Normaali leirintäalue suihku-, wc- ja keittotiloilla. Keskitasoinen minigolf ja normaalit kahvipalvelut. Ainoa poikkeus, ainakin näin telttailijan vinkkelistä, että 24 euron (1+1 henkeä) hintaan sisältyi myös aamusauna. Ehkä 5 tähteä tulee hyvin varustelluista mökeistä, mitkä saattoivat sitten maksaa jopa 3000 euroa viikko (!). No, majoittauduimme tänne kuitenkin, teltta metsän reunaan omaan rauhaan.

Kävimme pienellä rantakävelyllä, pelasimme erän minigolfia ja söimme sitten iltapalaa teltalla (lohikeittoa ja leipää/lihapiirakkaa). Lueskeltiin vielä hetki teltalla ja sitten yritettiin (!) ruveta nukkumaan. Se ei ihan onnistunut kun Emmaa ei nukuttanut. Tunnin verran yritettiin, esim. niin että isukki oli kyljellään teltan seinässä kiinni ja Emma pyöri ympyrää noin 90cm leveällä alueella (teltan sisäleveys siis 110cm). Lopuksi totesin, että käydään vaikka ulkona yökävelyllä (klo 0:30 aikoihin) ja katsotaan sitten uudelleen. Se toimi, takaisin tultaessa molemmat nukahdettiin samantien. Yöllä satoi vettä, minkä myötä oletin ettei hyttysiä ole haitaksi asti pyrkimässä sisälle ja pidin sisäteltan ikkunan kokonaan auki. Ulkoteltassa oli myös vastaava "kattoikkuna" auki, kun sade ei siitä pääse hatun takia kuitenkaan sisälle. Hyvin toimi,  ilma vaihtui tehokkaasti ja sisällä oli juuri sopiva lämpötila. Nukuimme molemmat hyvin, ja aamulla totesin että ainakin me kaksi mahdumme nukkumaan teltassa ongelmitta. Teltan toiseen päähän jäi myös noin 35x110 kokoinen tila varusteille, missä hyvin mahtui olemaan kolme säkkiä/reppua.

Sateella kokkaaminen jäi kokematta kun aamulla sade taukosi juuri sopivasti. Uskon että se onnistuu ongelmitta kun teltta on järkevästi pingotettu, eikä virtuaalieteistä välttämättä edes tarvita.

Telttailemassa alueella oli myös neljä motoristia, veikkaisin että Saksalaisia miehiä, joilla kaikilla oli tällaiset Simson 2-tahti moottoripyörät. Olivat aamulla jo lähteneet, tässä hämärässä otetut kuvat.

Aamupalan jälkeen purimme teltan ja menimme Kotkan venesatamaan. Poikkesimme ensin puistossa ja sitten menimme Maretariumiin ihmettelemään kaloja ja hämähäkkejä.

Kumpikaan meistä ei todellakaan pidä hämähäkeistä. Varsinkaan sellaisista aikuisen miehen kämmenen kokoisista, joiden jalat ovat sormen pituiset. Emme jääneet pitkäksi aikaa paikalle.

Tämän jälkeen menimme Kotkan keskustaan kaupoille, etsimään Emmalle uutta paitaa.

Se osoittautui yllättävän hankalaksi asiaksi. Ei löytynyt Kotkasta, ei Haminasta eikä edes Lahden Triosta. Kävimme varmasti ainakin 20 eri kaupassa, tuloksetta.

Uudet farkut sentään olimme Emmalle löytäneet jo Porvoosta.

Kotkasta tosiaan ajoimme Haminaan, ja paita operaation lisäksi kävimme jossain venesatamassa ihmettelemässä maailman suurinta sonnia. Ei Soinia, eikä Troijan sikaa, miksi Emma tämän ensin nimesi.

Tässä kohtaa Emmalla alkoi olemaan vatsan kanssa ongelmia ja lähdimme ajelemaan kohti kotia. Tarkoitus oli poiketa matkalla Kouvolassa mutta siihen ei voimia riittänyt. Onneksi Lahteen mennessä Emman olo oli jo parantunut, ja saimme shoppailla hyvillä mielin.

Illaksi tulimme kotiin saunomaan ja silittämään kissaa.

Kiva, lyhyehkö reissu. Ensi vuonna onkin sitten aika mennä pyörillä Ahvenanmaalle, isi ja tytär reissuna. Emma on tuolloin saman ikäinen kun Aaro oli ensimmäisellä vst reissulla.