Ahvenanmaan pyöräretki 30.7. - 3.8.

Tänä vuonna perinteiselle Ahvenanmaan pyöräretkelle lähti allekirjoittanut, Emma, Aaro sekä Kiia. Tarkoitus oli jättää auto Lemuun, mistä pyörillä Kustavin kautta saaristoon ja edelleen kohti pääsaarta. Takaisin isolla laivalla Turkuun ja pyöräillen autolle. Vajaa viisi päivää aikaa ja noin 200km matkaa.

Keskiviikko 30.7.

Tässä pakataan pyörälaukkuja valmiiksi, jotta nähdään että kaikki tarvittava mahtuu oikeasti mukaan lähteviin laukkuihin ja remmit sun muut ovat kunnossa. Pakkausta tehtiin mukavassa +28 auringonpaisteessa.

Valmista saatiin siinä klo 17:30 aikoihin. Tässä lähtöposeeraus. Nuorella parilla taas (!) halailut menossa. Pyörät varustettu lampuilla ja sivulaukuilla, paitsi "hämppis" missä Aaron ja Kiian yöpymisvarusteet kanoottisäkeissä.

Ja eikun nokka kohti Lemua. Sääennusteiden mukaan ukkoskuuroja saattaa tulla, mutta pääsääntöisesti sellaiset mukavat +24-26 lämmintä luvattu.

Matkalla saadaankin kunnon sademyräkkä jo ennen Forssaa, missä ruokatauko. Lemuun saavumme siinä klo 20 aikoihin. Keli on ihan ok kun laitamme pyöriä lähtövalmiuteen. Tunnelma korkealla.

Pyöräilemme Kustavin tietä kohti Mussalon leirintäaluetta (Taivassalossa). Tunnin pyöräilyn jälkeen Aaron pyörän eturengas tyhjenee. Suoritamme paikkauksen ripeästi ja matka jatkuu jännityksellä, pitääkö paikkaus. Onneksi pitää loppumatkan. Ilta hämärtyy ja välillä tulee ripaus vettäkin. Fiilis on kuitenkin korkealla.

Saavumme perille hiukan puolen yön jälkeen, Aaro ja Kiia meitä ennen. Emman pyörässä oli valitettavasti hetken aikaa ollut mustekala kiinni jarruvaijerissa, jolloin takajarru oli kokoajan hiukan kiinni. Vähän extra kuormitusta alkumatkaan, treeniä treeniä...

Laitamme teltat heti sisääntulon viereen, koska on jo täysin pimeä eikä haluta häiritä muita leiriläisiä. Pyöräilyä tuli ensimmäiselle päivälle 38km.

Torstai 31.7.

Aamulla kirkas auringonpaiste herättää meidät. Aamupalapuurot, teetä, aamutoimet ja leirin purku. Mussalon leirintäalue vaikutti ihan mukavalta paikalta. Jos olisimme tulleet alkup. suunnitelman mukaisesti 2-3 tuntia aikaisemmin, olisimme voineet laittaa teltat aivan merenrantaan. Siisti ja asialliset peruspalvelut. Telttapaikka maksoi meiltä 18 euroa/telttakunta.

Saamme juuri purettua molemmat teltat ja tavarat laukkuihin, kun alkaa sataa. Ensin normaalisti, joten laitamme sadevarusteet päälle tarkoituksena jatkaa heti matkaa. Ukkonen kuitenkin jyrisee, salamoi ja vettä alkaa tulla enemmän. Emman mielestä kannattaisi mennä sisälle ja näin sitten tehdään. Minuutin päästä alkaa vettä tulla aivan älyttömästi. Lopuksi sitä tulee täysillä melkein vaakasuunnassa. Tätä kestää vajaan tunnin, jyrisee ja salamoi. Ukkosmyrskyä on mukava katsella terassilta. Jos olisimme lähteneet polkemaan, veikkaan että olisimme kastuneet täysin, kaikista sadevarusteista huolimatta. Lähdemme liikkeelle kun enää tihuttaa, ja ilma onkin mainio kevyelle pyöräilylle. Pyöräilemme Kustaviin noin 16km. Minä yritän etsiä iPhone sopivaa latausjohtoa lisäakuille, koska mukaanottamani on rikki (olisi ehkä kannattanut testata ennen reissua). Tätä ei löydy, mutta onneksi apina saa banaania kaupasta :)

Hilpaisemme lossille ja siitä 6km pyöräily Vuosnaisten satamaan. Satamassa syömme erittäin hyvän lounaan seisovasta pöydästä. Jokainen saa herkutella sitä mistä eniten tykkää, ja minä sainkin täällä parasta graavilohta mitä missään aiemmin. Ruuan jälkeen on kaikilla kylläinen ja tyytyväinen olo.

Odottelemme ruuan jälkeen tunnin verran ensimmäistä lauttaa, mikä vie meidät Brändön saarelle eli siis siirrymme nyt Ahvenanmaalle.

Brändön saari on reissun hienoimpia pyöräilypätkiä. Kunta koostuu yli 1000 saaresta, ja meidänkin käyttämä reitti kulkee jatkuvasti saarelta toiselle. Aurinko paistaa ja nautimme hienoista maisemista. Joutsenperheitä on useita rannoilla, ja kirkkaassa vedessä näkyy kalaparveja. Tässä pari poseerauskuvaa matkan varrelta.

Luotoja riittää, tuossakin olisi mainio telttapaikka Hillen Unnalle :)

Ahvenanmaalla on vain rajoitetut jokamiesoikeudet, leiriytymiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa.

Kalankasvatusaltaita on kymmeniä matkan varrella. Onkohan niissä muuta kuin lohta?

Saavumme parin tunnin polkemisen jälkeen Torsholman satamaan, mihin jäämme odottelemaan Lapon saarelle menevää lauttaa. Ruuaksi valmistan useita retkiruokia; lohikeittoa, sienikeittoa, puuroa, omena-kaneli keittoa jne. Eli siis syömme sitä mitä on jäljellä ja mihin vesi riittää. Nestettä saikin tankata kokoajan helteen takia, ja siis myös juomapullot piti täyttää aina kun se oli mahdollista. Ruuan jälkeen ryhmäkuva kalliolla.

Lappo on oikein mukava pikkusaari, missä olemme Aaron kanssa olleet kerran aikaisemminkin, viisi vuotta sitten tehdyllä ensimmäisellä pyöräreissulla. Perillä menimme noin klo 21 aikoihin syömään illallista. Lohikeittoa, caesar salaattia ja ranskalaisia. Hyvää oli, etenkin lohikeiton perunat ja caesar salaatti saivat meiltä reilut pisteet. Laitoimme teltat rannan lähelle merkitylle telttaalueelle. Yöpyminen maksoi täällä 15 €/teltta, sisältäen suihkut, grillin käyttö jne. kuten normaalisti. Ei paha hinta.

Maapohja oli minun ja Emman teltan kohdalla hiekkainen, joten pientä säätöä piti tehdä narujen suhteen. Hyvin toimi. Polkemista tälle päivälle 46km.

Perjantai 1.8.

Aamulla aikainen herätys 7:30, koska lautta pääsaarelle lähti aikataulun mukaan jo 8:25.

Naapuritelttakuntaa piti hiukan hoputtaa aamutoimissa ja leirin purkamisessa, mutta kerkesimme kuitenkin. Lautta oli itseasiassa kymmenisen minuuttia myöhässä, ja jos olisi ollut ajallaan,niin tiukaksi olisi mennyt. Harjoittelua vaan lisää...

Lappo jää taakse ja Ahvenanmaan pääsaari kutsuu lipun liehuessa.

Saavumme Hummelvikin satamaan hiukan ennen klo 11. Jatkamme saman tien pyöräilyä edelleen komeassa auringonpaisteessa. Pyöräkuntien marssijärjestys vaihtelee, mutta koska pyörän korjausvälineitä on vain yhdet (minun laukussa), kuljemme kuitenkin suht.koht. lähellä toisiamme. Pääsaaren ensimmäinen nähtävyys mikä tulee vastaan, on Bomarsundin linnanrauniot.

Bomarsund oli Ahvenanmaan suurin rakennus ja siis Venäjän vallan aikaan rakennettu linnoitus, mikä tuhottiin Englantilaisten ja Ranskalaisten toimesta 1854. Ihan jees mesta käydä, varsinkin kun miettii minkä näköinen tuo on ollut aikanaan.

Syömme linnoituksen vieressä lounaaksi hampurilaisia ja Oolannin älyhyviä ranskalaisia. Kyllä nämä Ahvenanmaan perunat maistuvat jostain syystä paljon paremmilta, kuin manner-Suomen vastaavat.

Matka jatkuu kohti Kastelholmin linnoitusta ja ulkoilmamuseota.

Linnan juurella Emma pääsi kokeilemaan jousiammuntaa. Neljä viidestä nuolesta osui tauluun.

Linnalla ja museolla taisi vierähtää parikin tuntia kun rauhassa kiertelimme ja tutustuimme niihin. 

Jatkoimme matkaa edelleen kohti Maarianhaminaa. Aaro ja Kiia pyöräilivät jossain meidän edellä. Emman kanssa poikkesimme Taffelin ja Pandan tehtaanmyymälässä ostamassa lakua, poppareita ja sipsiä. Kunnon pyöräilijänruokaa.

Saavuimme Maarianhaminan leirintäalueelle noin klo 19 aikoihin, pyöräilyä tälle päivälle yhteensä 49km. Laitoimme teltat ihan rantahiekan vierelle. Ei taida olla enää ihan virallista telttailualuetta, mutta ainakaan kukaan ei tule eteen blokkaamaan merinäkymää. Sitä paitsi Britit olivat tehneet näin jo ennen meitä, ja kyllä 30€/yö/telttakunta hintaan pitää jo vähän extraa saadakin. Tuplahinta saaristoon nähden, samoista palveluista, huh huh.

Aaro ja Kiia lähtivät vielä illan viettoon, mutta me Emman kanssa söimme teltassa iltapalaa, lueskelimme ja kävimme nukkumaan ennen puoltayötä. Uni maistui hyvin sen jälkeen kun joku Suomalainen työporukka älysi noudattaa leirintäalueen sääntöjä hiljaisuudesta. Toki tämänkin jälkeen aina välillä joku reipas juhlija molotti kovaan ääneen jotain, tai antoi laulutaito esityksiä, mutta eihän niiltä nyt kokonaan voi tällaisessa paikassa välttyä.

Lauantai 2.8.

Tänään oli kaupunkipäivä, eli pyöräilyä vain sen mitä keskustan alueella tehtiin. Ensiksi kuitenkin uiskenneltiin ja nuoret rakensivat hiekkalinnoja ankkojen kanssa.

Kävimme Emman kanssa kaupoilla, syömässä ja sitten menimme sopivasti tuolloin olevaan Ford autonäyttelyyn. Paikalla oli useita 60-, 70- ja 80- luvun menopelejä, sekä jokunen ihan uusi malli. Emman kanssa äänestimme yhdessä alla olevat meidän suosikeiksi. 

Ford Anglia vuosimallia -64

Tämä oli joku -60 luvun voortti sisältä, en muista mallia, mutta hieno on!

Ykkönen oli kuitenkin tämä kaksiväri maalauksella oleva 50-luvun Ford.

Alla oleva ei ole sinänsä hieno, mutta pakko laittaa mukaan, kun minulla oli samanlainen -73 vuoden kaksiovinen 1.6 litran bensa Ford Taunus vuonna 1994-1995. Sillä kuljettiin esim. Hämeenlinnasta Tampereelle mummolaan Mikun ollessa alle vuoden. Kardaani kolisi niin tasaiseen, että Miku ja Kirsi nukkuivat aina kokomatkan. Väri oli kirkas oranssi ja työkaverit sanoivatkin sitä räjähdysautoksi. Voi niitä aikoja...

Autojen jälkeen menimme Emman kanssa merimuseoon. Paljon nähtävää ja siksi jätimmekin suosiolla itse Pommerin laivan sunnuntaille. Telttaan vähäksi aikaa lepäämään ja Illalla syömään Aaron ja Kiian kanssa yhdessä laivaravintolaan. Minä ja Emma söimme vain pääruuan, kun Aaro ja Kiia nauttivat koko setin, ja vielä kolmella eri jälkiruualla. Huh, kyllä toisten kelpasi :)

Nuoret jäivät vielä bilettämään edellisillasta tutun bändin kanssa, me Emman kanssa urvahdimme jo klo 23 aikoihin. Aavistus matkaväsymystä ehkä tässä kohtaa.

Sunnuntai 3.8.

Aamulla teltan purku ja tavaroiden pakkaus, sekä lähtö satamaa kohti klo 10 aikoihin. Nuoret jäävät vielä nukkumaan. Emman kanssa menimme tutustumaan Pommerin laivaan. Siinä riittikin ihmeteltävää, ja on kyllä karut olleet olot purjelaivan arjessa. Kannattaa siis tähänkin tutustua, jos ei ole vielä tuttu juttu. Pois tultaessa ulkona olikin ukkonen, jyrisi ja salamoi mutta ei vielä satanut.

Poljimme reippaasti satamaterminaaliin, mistä ostimme liput 13:45 lähtevään Siljan Baltic Princess laivaan. Laivaan siirtyminen normaalisti ja siellä seisovasta pöydästä murkinaa. Taxfree shoppailut jne. sekä lepäilyä lueskellen.

Laiva tuli Turun satamaan klo 19:15 mistä lähdimme polkemaan Lemua kohti. Kännyköistä on kaikista muista virta loppu, paitsi Emman Nokialaisesta. Suunnistimme sen googlemapsin avulla, ja teimmekin sitten ylimääräisen koukkauksen Naantalin keskustan kautta. Siitä tulee ehkä noin 10km ylimääräistä polkemista. Ilta on kuitenkin hieno ja matkavauhti hyvä. Perille pääsemme klo 21 aikoihin, matkaa tuli tälle illalle Pyöreä 30km. Pyörät kyytiin ja kotia kohti. Selvisimme reissusta suurinpiirtein täysjärkisenä.

 Hämeenlinnassa juuri puolen yön jälkeen.

Oikein kiva ja rauhallinen reissu. Paljon nähtiin ja hassuteltiin yhdessä. Mainio lopetus kesälomalle. Suuri kiitos osallistujille!

Kanootilla Kukkialla 4. - 6.7.

Perjantaina 4.7. heitin nuorison (Aaro ja Kiia) Padankosken koululle maalaushommiin ja lähdin itse klo 23:30 melomaan Kukkialle tarkoituksena olla pari yötä reissussa. Ajatuksena oli poiketa Holman sillalla ja sen takana olevalla järvellä, koska se kohta Kukkiasta oli vielä käymättä. Matkaa siivitti oikein kaunis auringonlasku, mistä tässä heikkotasoinen kännykkäkuva. Ehkä tuosta värien kautta saa jotain käsitystä asiasta.

Meloin noin 1,5 tuntia rauhakseltaan, nauttien tyynestä järvestä ja yön hiljaisuudesta. Rantauduin sitten tutulle kalliolle, ja keittelin iltateet. Katselin maisemia ja kävin nukkumaan noin kolmen aikaan yöstä. Aamulla aurinko paistoi upeasti. Teltan olin laittanut nyt hiukan eri kohtaan kuin viimeksi, ja tässä olikin vähän paremmin puiden tarjoamaa varjoa.

Näkymät ovat hienot kyllä tästä kohtaa, ja kun lähin mökkikin on usean sadan metrin päässä, niin kyllä tässä kelpaa aikaa viettää.

Lähdin jatkamaan matkaa kevyessä uintivarustuksessa kohti Holmaa ja edelleen sitä kautta kiertäen Luopioisten keskustaa. Matkalla tuli useita tuttuja paikkoja, saaria missä olen aikaisemmin vuosien varrella yöpynyt. Tässä yksi, missä vietin erittäin mukavan ukkosmyrsky-yön.

Holman sillan kohdalla oli yllättävä ruuhkahetki.

Meloskelin kohti Luopioisten keskustaa, tarkoituksena hakea kaupasta juotavaa, aurinkorasvaa (mikä siis oli unohtunut) ja tietenkin jätskiä. Muuten ruokapuoli hoitui tällä reissulla sopilla ja ruisleivällä. Matkalla pidin lounastauon yhdellä muuten mukavalla saarella, mutta lokkien mielestä paikka oli jo heille varattu.

Olen muuten huomannut, että kanoottini/kanootit yleensä, ärsyttävät lokkeja suunnattomasti. Ne eivät reagoi soutu- ja moottoriveneisiin ollenkaan samalla tavalla. Usein järvellä meloessani saan pitkän aikaa kuunnella nauru- ja muiden lokkien räksytystä, väistellä pommeja sekä ihailla niiden etuprofiilia kun syöksyvät kanoottia kohti, noustakseen 3-10m ennen takaisin ylemmäs. Yksikin tapaus oli sellainen, että lensi kotikiveltään vähintään 200m matkan minun luokse, ja räksytti seuraavat 15min yläpuolellani. Ilman että olin ollut siis lähelläkään häntä, tai suuntaamassa kotiansa kohti. No, en jaksanut niistä enää hermostua vaan annoin möykätä rauhassa. Yhden naurulokin esitystä seurasin jopa hymyillen, niin huvittavalta sen suu näytti.

Luopioisten keskustaan tulin tosiaan uutta reittiä, mikä ei ehkä ole se kaikkein suosituin. Kanootilla meloin kuitenkin puron perälle saakka.

Tästä oli kymmenen metriä vanhoja lahonneita pitkospuita ja sen jälkeen umpeen kasvanutta ryteikköä noin 50m hiekkatielle. Käytin uutta kanoottikassiani (Aquapack 40l) nokkospuskien raivaukseen, ja pääsinkin ilman ongelmia tielle. Tuo uusi, kesäkuussa Riihimäen erämessuilta ostettu kassi, onkin erittäin toimivan oloinen kapistus. Sinne mahtui telttaa lukuunottamatta kaikki varusteet, ja ilmaventtiilin avulla liian ilman saa puristettua pois ja kassista saa kompaktin setin.

Kauppakäynnin jälkeen kunnon rasvaus, ja takaisin järvelle käristyshommiin.

Meloskelin yhdelle pikkusaarelle ja menin uimaan. Nostelin tavarat kalliolle ja otin pari tuntia rauhallisesti, käsiä ja selkää lepuuttaen. Luin kirjaa, katselin maisemia, kävin välillä uimassa ja söin välipalaa. Ajattelin josko jäisi tähän yöksi, kun oli jo 8 tuntia melomista takana ja vasemman käden kyynärvarren lihakset olivat aika väsyneet. Paikka oli rauhallinen ja teltalle löytyisi sopiva paikka kallion päältä. Kuvassa varusteita: mainittu Aquapack, Exped AirMat retkipatja, AirMat Pillowpump tyyny millä patjan täyttö onnistuu hyvin, Primus Express Stove pienikokoinen retkikeitin setti ja Kreikasta ostetut näppärät melontakengät.

Päätin kuitenkin siinä klo 20 aikoihin jatkaa matkaa, koska esim. Auringon paisteelta suojaisaa telttapaikkaa ei olisi löytynyt. Lähdin melomaan kohti Puutikkalaa, josko sieltä löytyisi toinen yhtä mukava leiripaikka. Matkalla mennään yhden kapeikon kautta, missä on myös kevyt virtaus Puutikkalan suuntaan. Tämä on myös mukava, rauhallinen paikka järvellä. Puutikkalan kyläkeskustaa vastapäätä on komea kallio, mihin rantauduin leirin perustaminen mielessä.

Tasaista telttapaikkaa lähellä kallion reunaa ei kuitenkaan löytynyt, sekä huomasin että myös järven toisella puolella menevän autotien äänet kuuluivat kovin selvästi. En kaivannut nyt levotonta yötä, mopojen päristystä kuunnellen, joten väsymyksestä huolimatta päätin lähteä melomaan takaisinpäin. Tiesin kokemuksesta, että tällä kohtaa järveä ei mitään kummoisia leiripaikkoja löydy, koska kaikki luonnonkauniit kohdat on jo mökitetty. Niinpä meloin sitten hiljakseen, käsiä säästellen samaan paikkaan, mistä aamulla olin lähtenyt. Saavuin perille 23:30 ja laitoin teltan pystyyn. Kävin vaatteet päällä pitkäkseni ja nukahdin heti. Yöllä kolmen aikaan heräsin, laitoin telttaa hiukan paremmin kiinni ja söin lohikeiton. Jatkoin unia ja heräsin aamulla taas komeaan auringonpaisteeseen noin klo 9 aikoihin. Aamupalat, parit leirikuvat ja leirin purku. Tuossa otos vielä telttanäkymästä.

Päätin meloa vielä Kuohijoen kyläkauppaan kahville. Ilma oli hieno, taivaalla kauniita kumpupilviä ja olo taas kevyempi hyvin nukutun yön jälkeen. Meloin kuitenkin rauhallisesti, käsiä säästellen. Voi olla, että minun melontatekniikka kaipaisi kehittämistä, enemmän kiertoliikettä ja koko kropan käyttöä. Täytyy perehtyä asiaan jossain kohtaa.

Kuohijoella jätin kanootin uimarannalle ja kävelin kylän keskustaan munkkikahville. Oikeastaan söin kaksi munkkia ja vielä jäätelön jälkiruuaksi, hui olkoon. Jatkoin sitten melontaa kohti tuttua kapeikkoa, missä suoritin perinteisen alastonuinnin niemen ympäri. Tämä on tehtävä joka kesä, vähintään kerran. Siitä sitten vielä puolen tunnin rykäisy kotisatamaan ja reissu ohi.

Kilometrejä tuli linnun tietä (jälkikäteen Endomondon kartalla tehtynä) 6+35+12 eli 53km yhteensä. Todellinen matka voi olla hiukan enemmän, arvioisin että noin 60km yhteensä. Ihan mukavasti tuli kilsoja, ja paljon sai nähdä ja kokea luonnon rauhaa ja kauneutta. Maltoin aina välillä pysähtyä oikeasti nauttimaan maisemista, lämmöstä, rauhasta ja olemisen keveydestä. Kunnon kesälomareissu siis.

Isojärven kansallispuistossa 1. - 2.7.

Poikkesimme tyttäreni Emman kanssa isojärven kansallispuistossa telttailemassa. Matkaan piti alun perin lähteä jo viikonloppuna, mutta kun satoi koko ajan niin siirrettiin reissua. Ajelimme puistoon Tampereen mummolan kautta.

Tässä tutustutaan puiston karttaan ja nähtävyyksiin.

Maasto oli aika mäkistä, isoja kiviä ja kallioita. Tässä lepuutellaan yhden ison nousun jälkeen.

Mäkien ja kivien lisäksi oli useita hienoja erämaajärviä. Tässä niistä ensimmäinen, missä oli myös laavu ja nuotiopaikka vapaana. 

Jatkoimme kuitenkin matkaa seuraavalle laavulle. Siellä oli jo vieraita, joten pidimme vain lyhyen tauon ja jatkoimme vielä kohti itse Isojärveä. Sen laavu ei kuitenkaan ollut kovin miellyttävä, vaan keskellä pusikkoa ja muutenkin vähän ankea paikka. Matka jatkuu siis edelleen. Tässä pari otosta matkalta.

Emme valitettavasti nähneet majavia, mutta niiden pesiä kuitenkin muutaman.

Saavuimme noin klo 22 aikaan neljännelle leiripaikalle, mihin sitten päätimme jäädä yöksi. Nuotio pystyyn makkaroiden paistoa varten.

Koko yön satoi vettä, joten meitä nukuttikin hyvin. Aamulla oli sitten kaunis ilma, mutta toki luonto erittäin märkää. Aamulla leiripaikka oli edelleen kaunis.

Kävelimme takaisin autolle puolen päivän aikoihin.

Mukava pikkuinen reissu.

Lontoon reissu

16.5 perjantai

Lähdimme Lontooseen nukkekotimessuille, melkein koko perheen voimin. Vanhin poikamme Miku jäi pitämään huolta Suomen uskottavasta puolustuksesta, ja prinsessa Victoria jäi huolehtimaan kodin ylläpidosta. Vikka-Vickan apuna oli ainakin Sanna-täti, mummi ja pappa. Ehkä muitakin joista meille ei kerrottu. Ai niin, oli täällä käynyt myös Wilsonin kissa, ainakin pihalla luimuilemassa. Nimitämme sen tässä samalla Wilson junioriksi. Mutta siis itse tarinaan, eli Lontoon matkaan...

Meitä oli siis meidän perhe, sekä siskoni Milja. Kirsi ja Emma kävivät lauantaina nukkekotimessuilla, me muut vain lomailimme. Lähtö oli perjantaina iltapäivällä. Lensimme Norwegianin koneella Gatwickiin, mistä sujuvasti junalla yhden vaihdon kautta Waterloon asemalle. Hotellimme oli parin sadan metrin päässä asemalta. Aurinko paistoi tullessa (kuten koko 4pv ajan, yötä lukuunottamatta), ja lämpöä oli reilut parikymmentä astetta. Kävimme iltakävelyllä rannassa, London eyen liepeillä. Seurasimme katuesiintyjiä, ja etsimme ruokapaikkaa. Lopulta söimme hotellin viereisellä kadulla katukana-ruokapaikassa.

Allekirjoittanut teki vielä iltavalaistuksessa kävelykierroksen Big Benin, Trafalgar Squaren ja Waterloo stationin kautta.

Kahden tunnin aikaero ja lentomatka pisti kuitenkin väsyttämään, sekä oikean jalan päkiä muistutti taas rajoituksistaan, joten puolen yön aikaan nukkumatti kutsui minuakin.

17.5 lauantai

Kirsi ja Emma lähtivät tosiaan heti aamusta messuille. Me kolme muuta lähdimme häröilemään Thames joen vartta pitkin. Kuten kuvasta näkyy, älyn titaanit vauhdissa.

Suuntasimme Tate Modernille sivistämään itseämme. Siellä olikin kaikenlaista jännää. Tässä muutamia otoksia.

Tate Modernin edessä oli tutun näköinen silta. Muistimme nähneemme sen ainakin yhdessä velho elokuvassa, missä se saikin aika kyytiä.

Joella meni melojia kajaakeillaan ja minulla tuli heti hinku päästä mukaan. Tosin teen tuota kyllä mieluummin Suomen puhtaissa joissa ja järvissä, missä voi välillä käydä uimassa ja valmistaa ruokaa samaa vettä käyttäen.

Modernin sivistyksen jälkeen Milja ja minä suuntasimme HMS Belfastille, ja Aaro lähti pelipaikkaan magic korttien kanssa. Toisen maailman sodan aikainen, suurissa tilanteissa mukana ollut sotalaiva olikin oikein mielenkiintoinen kohde. Meillä vierähti siellä vajaa kolme tuntia, kun kävimme laivan tiloja ja historiaa kattavasti esittelevän kierroksen läpi. 

Laivalla oli myös ammattinäyttelijöitä suorittamassa laivarutiineita. Tässä on ruuan valmistus menossa.

Lääkäriosastolla suoritettiin kivuliasta hampaan poistoa. Kaikkeen sitä näyttelijät venyvätkin.

Mutta siis asiallisesti jos puhutaan, niin laiva on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Kolme tuntia kun tähän varaa, niin ei tarvitse juosta paikkoja läpi. 

Tässä vielä ulkokuvaa laivan komeista tykeistä ja Suomen Cher laulamassa "if i could turn back time" USS Missourilla.

Laivakeikan jälkeen otimme metron Waterloon asemalle, missä Aaro liittyi takaisin remmiin. Suuntasimme keskustaan ja sen kauppoihin sekä ihmisvilinään. Lelukauppa Hemleystä löytyi tällainen hieno "autorata". Miksei näitä ollut 30 vuotta sitten kun olin varma että minusta tulee Jedi isona?

Liikenteestä bongasin helposti Ferrareita, Lamborghineja, Porcheja, Rolseja, Bentleytä jne. Mutta myös yksi oikeasti hieno autokin sieltä löytyi. Kuljettajaltakin sain reilun kiitoksen, kun kuvasin heidän ainutlaatuisen menopelin. Paljonkohan tässä on oikeasti Volsua...

Illalla söimme jossain, uskoakseni. En kylläkään nyt muista mitä ja missä. Ehkä se ei sitten ollut maailman erikoisinta ruokaa.

Sunnuntai 18.5.

Milja suuntasi kirpputorille aamusta ja me muut nukuimme vähän pitempään. Aamupalan jälkeen (hotellissa oli ihan jees aamupala muuten) menimme metrolla luonnontieteelliseen museoon. Siellä olikin sitten kohtuullinen ruuhka, kuten monessa muussakin paikassa. Dinosaurus ja nisäkäs osastojen jälkeen menin Britannian ihmishistorian erikoisosastolle. Muut, myös Milja mukana taas, kiersivät lisää perusnäyttelyitä. Minä olen ne nähnyt jo pari vuotta sitten edellisellä Lontoon reissulla. Erikoisnäyttely olikin todella mielenkiintoinen, siellä oli esim. 500.000 vuotta vanha ihmisen sääriluu. Aika vanha, kun sitä pysähtyi miettimään. Lisäksi Britannian maantieteellinen historia ja miten eri eläimiä ja ihmislajeja on saarella ollut eri aikakausina, oli hyvin mielenkiintoista. Lopuksi oli vielä esittely,miten ihmisen DNA:sta pystytään modernilla tekniikalla selvittämään "suvun historiaa", eli mistä eri maanosista jälkeläiset ovat. Alla kuva neandertalilaisesta miehestä. Uusimpien tutkimusten mukaan, Lähes jokaisella ei Afrikkalaisella ihmisellä on 1,8% neandertalinihmisen geeniä. Siinä pureskeltavaa.

Itse museo rakennuksenakin on hieno, etenkin sisältä. Siinä on mielestäni jotain Tylypahkamaista.

Luonnontieteellisen jälkeen menimme vieressä olevaan tiedemuseoon. Pysähdyimme Kirsin kanssa istumaan koska aloimme näkemään käveleviä ja juttelevia koppakuoriaisia. Sain jotenkin otettua jopa kuvan hallusinaatiostamme.

Emme uskaltaneet liikahtaakaan (kuvausta lukuunottamatta), mutta onneksi Jättihyönteiset eivät kuitenkaan välittäneet meistä vaan kävelivät pois. Tässä kohtaa totesimme olevamme liian väsyneitä ja nälkäisiä, joten poistuimme lasten (ja Emman) kanssa museosta.

Suuntasimme kännykän ja yelp -sovelluksen avulla Italialaiseen ravintolaan pizzalle ja pastalle. Oli hyvää perussettiä kaikkien mielestä. Kiertelimme vielä keskustassa ruuhkaa ihmetellen, minkä jälkeen Kirsi ja Emma lähtivät hotellille nukkumaan. Nuoret aikuiset ja minä etsimme keskustasta sopivaa peruspubia, mutta ne menivät jo klo 23 kiinni, ja varsinaiset menomestat eivät meitä innostaneet. Kävelimme lopulta hotellille päin kuvaus-sessioiden kera. Tässä Aaron venytys ja Big Ben. Kameran aukon asetus ei ole ihan optimaalinen, mutta ihan hauska kuva kuitenkin (kuin Aaro olisi liitetty kuvaan jälkikäteen).

Miljalla oli maanantaiaamuna aikainen herätys ja lähtö lentokentälle, joten haimme sen kunniaksi lähikaupasta Breezerit. Joimme ne ja turisimme aikamme.

Maanantai 19.5.

Aamusta Kirsi lähti omille teilleen, ja me muut kolme lähdimme kävellen kohti keskustaa. Aurinko paistoi  kirkkaalta taivaalta ja lämmintä riitti heti aamupäivästä. Sisarukset hölmöilivät yhdessä.

Minäkin olin mukana...

Poikkesimme West Minster Abbeyn luona, mistä suuntasimme St Jame's parkin kautta Buckinhamin palatsille. Tässä kuva aikanaan puiston lintujen hoitajan mökistä. Hieno.

Menossa oli palatsin vartijoiden vaihto, mihin ilmeisesti liittyi vähän isommat sulkeiset.

Buckinhamin palatsilla oli taas ihmisiä kohtuullisen paljon. Istuimme aikamme tätä ihmetellen ja lähdimme sitten Green Parkin kautta Piccadilly Streetille, eli keskustaan kauppojen ihmeellisen maailmaan.

Lelukauppa Hamleysillä löysimme Emman kanssa itsemme, tai siis mitä meidän arkiasujen alla oikeasti piilee.

Vai mitä, vai mitä?

Emman ja Aaron kanssa kierrettiin useita kauppoja, lähinnä vaate sellaisia. Yhdessä kaupassa oli oikein mielenkiintoisia telttoja, hinta oli vain vähän suolainen sinänsä perustason tuotteelle. Enkä oikein osannut valita kuosiakaan...

Kauppakierroksen jälkeen tapasimme Kirsin, jolla oli myös ollut mukava päivä. Menimme vielä yhdessä bussilla British museomiin katsomaan muumioita, Partheonin jäännöksiä, Rosetan kiveä ja kaikkea muuta jännittävää. Valitettavasti viikingeistä kertova erikoisnäyttely oli tältä päivältä loppuunmyyty, ja museokin meni aikaisin (17:30) kiinni. Kerkesimme kuitenkin oleellisimmat nähtävyydet katsoa, ja tässä kohtaa alkoi jo kaikilla tulla taisteluväsymystä kiertelyyn. Palasimme bussilla sujuvasti hotellille ja suuntasimme laukkujen kanssa Gatwickiin hotelli Hiltoniin yöksi. Hiltonissa söimme tukevan ja maittavan buffet ruuan, minkä jälkeen uni todellakin maistui. Aamulla pikainen kävely lentoaseman puolelle, loput punnat vaatekauppoihin ja lento Suomeen. Kotona perheen tuorein jäsen, kiiisuli, otti meidät iloisena vastaan.

Reissu meni hyvin. Ilmat suosivat ja tekemistä riitti. Allekirjoittaneelle Lontoon ruuhka ja ihmispaljous tuotti aika-ajoin tuskaa, mutta kyllä sen kanssa neljä päivää jaksaa. Matkasta jäi mukavia muistoja ja veikkaan, että ainakin lapset menevät London cityyn vielä uudestaan. Kyllä sinne minullakin vielä nähtävää jäi, mutta niitä riittää muuallakin. Esim. Edinburgh ja Englannin maaseutu pikkukylineen. Suapi nähdä koska taas saarivaltio kutsuu...