Lontoon reissu

16.5 perjantai

Lähdimme Lontooseen nukkekotimessuille, melkein koko perheen voimin. Vanhin poikamme Miku jäi pitämään huolta Suomen uskottavasta puolustuksesta, ja prinsessa Victoria jäi huolehtimaan kodin ylläpidosta. Vikka-Vickan apuna oli ainakin Sanna-täti, mummi ja pappa. Ehkä muitakin joista meille ei kerrottu. Ai niin, oli täällä käynyt myös Wilsonin kissa, ainakin pihalla luimuilemassa. Nimitämme sen tässä samalla Wilson junioriksi. Mutta siis itse tarinaan, eli Lontoon matkaan...

Meitä oli siis meidän perhe, sekä siskoni Milja. Kirsi ja Emma kävivät lauantaina nukkekotimessuilla, me muut vain lomailimme. Lähtö oli perjantaina iltapäivällä. Lensimme Norwegianin koneella Gatwickiin, mistä sujuvasti junalla yhden vaihdon kautta Waterloon asemalle. Hotellimme oli parin sadan metrin päässä asemalta. Aurinko paistoi tullessa (kuten koko 4pv ajan, yötä lukuunottamatta), ja lämpöä oli reilut parikymmentä astetta. Kävimme iltakävelyllä rannassa, London eyen liepeillä. Seurasimme katuesiintyjiä, ja etsimme ruokapaikkaa. Lopulta söimme hotellin viereisellä kadulla katukana-ruokapaikassa.

Allekirjoittanut teki vielä iltavalaistuksessa kävelykierroksen Big Benin, Trafalgar Squaren ja Waterloo stationin kautta.

Kahden tunnin aikaero ja lentomatka pisti kuitenkin väsyttämään, sekä oikean jalan päkiä muistutti taas rajoituksistaan, joten puolen yön aikaan nukkumatti kutsui minuakin.

17.5 lauantai

Kirsi ja Emma lähtivät tosiaan heti aamusta messuille. Me kolme muuta lähdimme häröilemään Thames joen vartta pitkin. Kuten kuvasta näkyy, älyn titaanit vauhdissa.

Suuntasimme Tate Modernille sivistämään itseämme. Siellä olikin kaikenlaista jännää. Tässä muutamia otoksia.

Tate Modernin edessä oli tutun näköinen silta. Muistimme nähneemme sen ainakin yhdessä velho elokuvassa, missä se saikin aika kyytiä.

Joella meni melojia kajaakeillaan ja minulla tuli heti hinku päästä mukaan. Tosin teen tuota kyllä mieluummin Suomen puhtaissa joissa ja järvissä, missä voi välillä käydä uimassa ja valmistaa ruokaa samaa vettä käyttäen.

Modernin sivistyksen jälkeen Milja ja minä suuntasimme HMS Belfastille, ja Aaro lähti pelipaikkaan magic korttien kanssa. Toisen maailman sodan aikainen, suurissa tilanteissa mukana ollut sotalaiva olikin oikein mielenkiintoinen kohde. Meillä vierähti siellä vajaa kolme tuntia, kun kävimme laivan tiloja ja historiaa kattavasti esittelevän kierroksen läpi. 

Laivalla oli myös ammattinäyttelijöitä suorittamassa laivarutiineita. Tässä on ruuan valmistus menossa.

Lääkäriosastolla suoritettiin kivuliasta hampaan poistoa. Kaikkeen sitä näyttelijät venyvätkin.

Mutta siis asiallisesti jos puhutaan, niin laiva on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Kolme tuntia kun tähän varaa, niin ei tarvitse juosta paikkoja läpi. 

Tässä vielä ulkokuvaa laivan komeista tykeistä ja Suomen Cher laulamassa "if i could turn back time" USS Missourilla.

Laivakeikan jälkeen otimme metron Waterloon asemalle, missä Aaro liittyi takaisin remmiin. Suuntasimme keskustaan ja sen kauppoihin sekä ihmisvilinään. Lelukauppa Hemleystä löytyi tällainen hieno "autorata". Miksei näitä ollut 30 vuotta sitten kun olin varma että minusta tulee Jedi isona?

Liikenteestä bongasin helposti Ferrareita, Lamborghineja, Porcheja, Rolseja, Bentleytä jne. Mutta myös yksi oikeasti hieno autokin sieltä löytyi. Kuljettajaltakin sain reilun kiitoksen, kun kuvasin heidän ainutlaatuisen menopelin. Paljonkohan tässä on oikeasti Volsua...

Illalla söimme jossain, uskoakseni. En kylläkään nyt muista mitä ja missä. Ehkä se ei sitten ollut maailman erikoisinta ruokaa.

Sunnuntai 18.5.

Milja suuntasi kirpputorille aamusta ja me muut nukuimme vähän pitempään. Aamupalan jälkeen (hotellissa oli ihan jees aamupala muuten) menimme metrolla luonnontieteelliseen museoon. Siellä olikin sitten kohtuullinen ruuhka, kuten monessa muussakin paikassa. Dinosaurus ja nisäkäs osastojen jälkeen menin Britannian ihmishistorian erikoisosastolle. Muut, myös Milja mukana taas, kiersivät lisää perusnäyttelyitä. Minä olen ne nähnyt jo pari vuotta sitten edellisellä Lontoon reissulla. Erikoisnäyttely olikin todella mielenkiintoinen, siellä oli esim. 500.000 vuotta vanha ihmisen sääriluu. Aika vanha, kun sitä pysähtyi miettimään. Lisäksi Britannian maantieteellinen historia ja miten eri eläimiä ja ihmislajeja on saarella ollut eri aikakausina, oli hyvin mielenkiintoista. Lopuksi oli vielä esittely,miten ihmisen DNA:sta pystytään modernilla tekniikalla selvittämään "suvun historiaa", eli mistä eri maanosista jälkeläiset ovat. Alla kuva neandertalilaisesta miehestä. Uusimpien tutkimusten mukaan, Lähes jokaisella ei Afrikkalaisella ihmisellä on 1,8% neandertalinihmisen geeniä. Siinä pureskeltavaa.

Itse museo rakennuksenakin on hieno, etenkin sisältä. Siinä on mielestäni jotain Tylypahkamaista.

Luonnontieteellisen jälkeen menimme vieressä olevaan tiedemuseoon. Pysähdyimme Kirsin kanssa istumaan koska aloimme näkemään käveleviä ja juttelevia koppakuoriaisia. Sain jotenkin otettua jopa kuvan hallusinaatiostamme.

Emme uskaltaneet liikahtaakaan (kuvausta lukuunottamatta), mutta onneksi Jättihyönteiset eivät kuitenkaan välittäneet meistä vaan kävelivät pois. Tässä kohtaa totesimme olevamme liian väsyneitä ja nälkäisiä, joten poistuimme lasten (ja Emman) kanssa museosta.

Suuntasimme kännykän ja yelp -sovelluksen avulla Italialaiseen ravintolaan pizzalle ja pastalle. Oli hyvää perussettiä kaikkien mielestä. Kiertelimme vielä keskustassa ruuhkaa ihmetellen, minkä jälkeen Kirsi ja Emma lähtivät hotellille nukkumaan. Nuoret aikuiset ja minä etsimme keskustasta sopivaa peruspubia, mutta ne menivät jo klo 23 kiinni, ja varsinaiset menomestat eivät meitä innostaneet. Kävelimme lopulta hotellille päin kuvaus-sessioiden kera. Tässä Aaron venytys ja Big Ben. Kameran aukon asetus ei ole ihan optimaalinen, mutta ihan hauska kuva kuitenkin (kuin Aaro olisi liitetty kuvaan jälkikäteen).

Miljalla oli maanantaiaamuna aikainen herätys ja lähtö lentokentälle, joten haimme sen kunniaksi lähikaupasta Breezerit. Joimme ne ja turisimme aikamme.

Maanantai 19.5.

Aamusta Kirsi lähti omille teilleen, ja me muut kolme lähdimme kävellen kohti keskustaa. Aurinko paistoi  kirkkaalta taivaalta ja lämmintä riitti heti aamupäivästä. Sisarukset hölmöilivät yhdessä.

Minäkin olin mukana...

Poikkesimme West Minster Abbeyn luona, mistä suuntasimme St Jame's parkin kautta Buckinhamin palatsille. Tässä kuva aikanaan puiston lintujen hoitajan mökistä. Hieno.

Menossa oli palatsin vartijoiden vaihto, mihin ilmeisesti liittyi vähän isommat sulkeiset.

Buckinhamin palatsilla oli taas ihmisiä kohtuullisen paljon. Istuimme aikamme tätä ihmetellen ja lähdimme sitten Green Parkin kautta Piccadilly Streetille, eli keskustaan kauppojen ihmeellisen maailmaan.

Lelukauppa Hamleysillä löysimme Emman kanssa itsemme, tai siis mitä meidän arkiasujen alla oikeasti piilee.

Vai mitä, vai mitä?

Emman ja Aaron kanssa kierrettiin useita kauppoja, lähinnä vaate sellaisia. Yhdessä kaupassa oli oikein mielenkiintoisia telttoja, hinta oli vain vähän suolainen sinänsä perustason tuotteelle. Enkä oikein osannut valita kuosiakaan...

Kauppakierroksen jälkeen tapasimme Kirsin, jolla oli myös ollut mukava päivä. Menimme vielä yhdessä bussilla British museomiin katsomaan muumioita, Partheonin jäännöksiä, Rosetan kiveä ja kaikkea muuta jännittävää. Valitettavasti viikingeistä kertova erikoisnäyttely oli tältä päivältä loppuunmyyty, ja museokin meni aikaisin (17:30) kiinni. Kerkesimme kuitenkin oleellisimmat nähtävyydet katsoa, ja tässä kohtaa alkoi jo kaikilla tulla taisteluväsymystä kiertelyyn. Palasimme bussilla sujuvasti hotellille ja suuntasimme laukkujen kanssa Gatwickiin hotelli Hiltoniin yöksi. Hiltonissa söimme tukevan ja maittavan buffet ruuan, minkä jälkeen uni todellakin maistui. Aamulla pikainen kävely lentoaseman puolelle, loput punnat vaatekauppoihin ja lento Suomeen. Kotona perheen tuorein jäsen, kiiisuli, otti meidät iloisena vastaan.

Reissu meni hyvin. Ilmat suosivat ja tekemistä riitti. Allekirjoittaneelle Lontoon ruuhka ja ihmispaljous tuotti aika-ajoin tuskaa, mutta kyllä sen kanssa neljä päivää jaksaa. Matkasta jäi mukavia muistoja ja veikkaan, että ainakin lapset menevät London cityyn vielä uudestaan. Kyllä sinne minullakin vielä nähtävää jäi, mutta niitä riittää muuallakin. Esim. Edinburgh ja Englannin maaseutu pikkukylineen. Suapi nähdä koska taas saarivaltio kutsuu...

Talvivaelluksen varustearviot

Kuten tuossa reissublogissa mainitsin, teen nyt erillisen arvion varusteista. Tämä siksi, että matkatarinasta ei tule liian pitkää (ihmiset jaksavat lukea loppuun), ja ketä varusteasiat kiinnostavat, voivat niistä lukea sitten täältä.

Käyn läpi varusteet osakokonaisuuksina, alla kuva koko setistä.

Hiihto ja muu liikkuminen

Suksina oli uudet Itävaltalaiset Hagan Xtrace tunturisukset ja niissä X-trace siteet. Suksien ja siteiden yhteinen mallinimi on käsittääkseni ihan sattumaa. Molemmat voi hankkia ilman toisiaan ja esim. x-trace siteitä käytetään usean suksen kanssa. Suksilla ei tullut hiihdettyä metriäkään ennen Lapin reissua, ainoastaan siteet "kylmätestasin" kotona omien talvisaappaitteni kanssa. Sukset ovat 210cm pitkät. Omalle 179cm pituudelle lyhyemmätkin olisivat riittäneet, mutta halusin varmistaa niiden hankikantavuutta ylimääräisellä 10cm pituudella. Edellisen reissun 250cm pitkät metsäsukset kyllä kantoivat hyvin, mutta ohjaaminen kelkkaurilla tai umpisessa puiden keskellä oli haasteellista. Lisäksi kun kuljettiin lumikengillä, sukset tulivat reilusti ahkion yli edessä ja/tai takana, mikä tiheämmässä metsässä oli hankalaa. Niiden siteet olivat myös mallia "perusruotsalainen", mikä ei tukenut kenkää sivusuunnassa kovin hyvin. 

Uudet sukset toimivat hyvin, samoin siteet pelasivat moitteetta. Kiinnitys ja avaus tapahtui nopeasti ja luotettavasti. Suksien teräsreuna auttoi mukavasti kovapintaisten mäkien sivulaskussa. Hankikantoa ei varsinaisesti tullut testattua suksilla, koska pehmeässä 40kg ahkio painoi aina suksien takaosan lumeen. En usko, että pidempi suksi olisi asiaa muuttanut juurikaan. Varmasti jos on liikkeellä ilman ahkiota esim. Repun kanssa, ja lumi on oikein höttöä, niin pitkät metsäsukset puoltavat paikkaansa. Meidän vaelluksille tällaiset aavistuksen lyhyemmät sukset tuntuvat optimaalisilta. Suksien suomupohja tuntui myös pitävän  ihan hyvin. Toki oikein jyrkissä ja kovapintaisissa nousuissa piti vetää haarakävelyä tai poikittain rinnettä ylös. Tällä kertaa lumikenkiin ei kuitenkaan mäkien takia tarvinnut kertaakaan vaihtaa.

Lumikengistä lyhyesti. Mukana oli TSL 227, mikä varmaan on kokolailla yleisin lumikenkä, kun sitä monet kaupat esim. Prisma on pitkään myynyt alennuksella. Vaihtoehtona olisi ollut paremmin kantavat Tubbsit, mutta jätin ne kuitenkin kotiin (kuvassa nämä vielä lähdössä mukaan). TSL:t ovat vähän kevyemmät ja pienempinä helpompi kuljettaa ahkion päällä. Oletin myös että näiden tarve on vähäistä, mikä pitikin paikkansa.TSL:ssä on hyvät raudat pohjassa ja X-trace sidettä vastaavat hyvin toimivat siteet. Kantavuus oli pääasiassa riittävä. Käytimme lumikenkiä vain tauoilla ja leiripaikalla. Aikaisemmilla reissuilla niitä on tarvittu myös jyrkemmissä nousuissa, ja nytkin jos olisimme kulkeneet reissun toisinpäin, olisi Lemmenjoen jokilaaksosta ylös tuntureille nousu ilman lumikenkiä ollut haasteellista. Lisäksi lumikengät ovat hätävara jos sukset hajoavat.

OAC:n sauvoista jo kirjoitinkin itse reissublogissa. Ne pettivät ensimmäisen kerran 2 tunnin hiihdon jälkeen ja uudestaan toiseksi viimeisenä päivänä. Molemmissa tapauksissa niihin kohdistui normaalia enemmän "vääntöä", yllättävän tilanteen ja voimankäytön johdosta. Sauvojen tulee mielestäni tällainen kestää, puhutaan kuitenkin vielä tavallisesta retkihiihdosta. Molemmissa tilanteissa siis toisen sauvan sompa lähti irti. Ensin kierreosasta ja myöhemmin koko kärkiosa irtosi. Odottelen nyt valmistajalta uusia sauvoja (ovat tulossa jo), ja katsotaan onko niissä jotain rakenteellisia eroja. Varasauva on kuitenkin talvivaellukselle syytä ottaa, nyt siitä saatiin hyvä muistutus.

Ahkiona meillä molemmilla on Savotan Paljakat. Hankittu 2011, ja tämä oli ahkioiden neljäs varsinainen retki. Kaksi vuotta sitten omasta ahkiostani vääntyi toinen aisa ja tällä reissulla toinenkin muuttui kurvikkaaksi. Oletin, että mutkaa on sen verran vähän ettei se haittaa liikaa. Käytännössä kun ahkio painaa reilu 40kg, ja lasketaan kovaa tunturirinnettä alas, on mutkainen aisa ikävä asia. Ahkio pyrkii menemään omaan suuntaan alaspäin, ja kun sitä yrität ohjata kyljen kääntöliikkeellä, aisan mutka joustaa ja vääntyy entisestään, sen sijaan että ohjaus kääntäisi ahkiota haluttuun suuntaan. Eli aisat menee nyt kuitenkin vaihtoon. Ahkiona Savotan Paljakka vaikuttaa kuitenkin ihan hyvältä. Pressu ja kiinnitysnarut toimivat hyvin. Tilaa voisi olla enemmän, koska viikon tavaroilla kuormasta tulee aavistuksen korkeahko. Semmoinen noin puoli metriä lisää pituutta voisi tarjota sopivasti lisätilaa, vaikeuttamatta vielä ahkion liikkumista liikaa. Toki nyt pitää vain tarkemmin katsoa mitä otetaan mukaan ja mikä jää kotiin.

Yöpyminen

Telttana oli nyt siis Fjällräven Akka Endurance 3, mikä on hankittu 2011 kesällä. Se on tietyllä tavalla edelleen suosikki telttani. En tiedä johtuuko se väristä vai siitä, että sen kanssa on tullut eniten tehtyä mukavia useamman henkilön reissuja. Toki se on myös tilava, etenkin iso eteinen on mukava ja myös kaksi ovea vastakkaisilla seinillä oli myös tälläkin reissulla erittäin hyvä ominaisuus. Suljimme aina tuulen puolella olevan oven, jolloin liika veto jäi pois ja kuitenkin liikkuminen sekä näkyvyys ulos onnistui hyvin. Teltta on erittäin tukevan oloinen ja vaikuttaa kestävältä kaikin puolin. Pystytys käy helposti ja nopeasti. Teltta painaa noin 4,5kg ja on sen verran iso pötkäle, että rinkassa sitä ei mielellään turhaan kanna. Kesäreissulle otan mieluummin kevyemmän teltan mukaan, mutta ahkiossa tämä kulkee hyvin. Meille kahdelle tilaa tosiaan oli riittävästi talvivarusteidenkin kanssa. Kolmelle äijälle ottaisin talvella jo isomman teltan, kesällä taas tämäkin riittää.

Makuupatjana mukana oli Expedin Downmat Xp 9 LW, eli isoin ja lämpimin mitä löytyy. Kevyempikin vaihtoehto olisi nyt riittänyt, mutta tämä on helppo ja nopea täyttää sekä antaa niin mukavan alustan, että kyllä kelpaa. Sellainen havainto tuli, että patjan alapohjaan kerääntyi teltassa yön aikana aikana paljon kosteutta, mikä piti sitten kuivattaa aamulla ennen pakkaamista. Kaverillani oli telttakankaan päällä ensin kevyt alumiinipintainen solumuovipatja ja sen päällä thermarestin patja, niin kosteutta ei syntynyt käytännössä ollenkaan. Untuvapatjan kanssa kuivatus on siis tehtävä huolella aamuisin tai käytettävä jotain lisäpatjaa teltan pohjan välissä.

Makuupussina oli Rabin Ascent 900, mikä oli vähintään riittävä. Olosuhteisiin nähden hiukan kevyempikin olisi riittänyt, mutta seuraava varastosta löytyvä olisi jo kesäpussi. Kolmen vuoden pussi on kuitupussi, mikä painaa tuota Rabia enemmän ja vie myös selvästi isomman tilan. Ehkä joku -5 olosuhteisiin riittävä, vajaan kilon painoinen untuvapussi olisi ollut nyt paras. No, tällä pärjättiin kun pidettiin pussia auki jos tuli kuuma.

Tyynynä oli Expedin pillowpump, millä voi myös patjaan pumpata ilman jos sen oma mukana tullut pussi hajoaa. Tyyny toimi ihan hyvin.

Vaatetus

Hiihtotakkina oli Fjällräven Singi Jacket, mikä toimi hyvin. Karvahuppu antoi mukavasti tunturilla suojaa tuulelta. Kylkien ilmanvaihtoaukkoja oli helppo säätää tilanteen mukaan. Takki hengitti kaiken kaikkiaan mielestäni ihan hyvin, missään kohtaa sen sisälle ei kertynyt liikaa kosteutta. Jonkinlaista navigaattorin kiinnikettä (metallirengasta tms) jäin kaipaamaan. 

Housuna perus Fjällräven G-1000 malli, en muista mikä. Olen aiemmin käyttänyt hiihtohousuja, mutta nyt kun oli niin lämmin, halusin paremmin hengittävät, mikä olikin ihan järkevää. Hikoilua riitti joka tapauksessa. Välillä tuntui, että ohuimmatkin pitkät kalsarit ovat liikaa.

Kenkinä koko reissulla oli käytössä Kanadalaiset talvisaappaat irtohuovalla. Irtohuovat kastuivat joka päivä sekä hikoilun, että välillä kenkään menneen lumen takia. Huopia olisi pitänyt olla kaksi paria, jolloin kuivattaminen olisi varmaan ollut helpompaa. Nytkin pärjättiin, mutta jos olisi ollut kylmempi keli eikä tupia välillä käytössä, niin tilanne olisi voinut olla toisenlainen. Tässä kehityskohta jatkolle.

Hiihtopipoja oli vain yksi, ja kun se kastui märän lumisateen takia, piti käyttää toista buffaa hattuna. Hiihtohanskoja oli kahdet, mikä onkin minimi. Kaksi pipoa jatkossa mukaan.

Alusvaatteita ja kerrastoja oli kahdet, osittain kolmet, mikä oli sopiva määrä. Oli hyvä idea myös ottaa eri paksusta vaatetta mukaan, koska hiihto-olosuhteista ei kotona voinut kovin tarkasti tietää. Nyt mentiin lähes kokoaika kaikkein kevyimmällä kerrastolla.

Tauko- ja leirivaatteina mukana oli kevyt toppatakki ja lasketteluhousut. Molemmat tuli tarpeeseen, kun tunturilla istuttiin tuulisempana iltana. Toppatakki oli myös mukava heittää legitauoillakin päälle ja tuulettaa hiihtotakkia ruokailun ajan.

Tekniikka

Kuvauskalustona oli allekirjoittaneella mukana Canon Eos 100d, minkä kanssa Canonin Ef 40mm stm pannukakku linssi ja Tokinan 11-16mm laajakuva putki. Ajatuksena oli pitää tuo 40mm oletuksena rungossa kiinni ja kantaa kameraa kokoajan helposti käytettävissä omassa pienessä suojalaukussaan. Joko olalla tai ahkion valjaissa kiinni. Käytännössä kuitenkin suojalaukku häiritsi hiihtämistä ja liikkumista sen verran, että kamera siirtyi 1. Päivän jälkeen ahkioon. Samalla käyttöön jäi tuo laajakuvaputki, koska se kuitenkin sopii paremmin maisemakuvaukseen. Kaiken kaikkiaan kuvattua tuli harvinaisen vähän, suurimpana syynä ehkä laiskuus kun kuvaaminen vaati aina ahkiosta kameran esille ottamisen. Muutenkin mieli oli sellainen, että nautitaan nyt täällä olosta eikä niinkään keskitytä kuvaamiseen. Kännykällä en kuvannut juuri ollenkaan, koska halusin varmistella akun riittävyyttä mahdollisiin tärkeisiin puheluihin. Vara-akku olisi tässä ollut toki ratkaisu, mutta se jäi kotiin. En oikeastaan tiedä miksi, ei tuo nyt niin paljoa paina tai vie tilaa. Hmm...kehityksen paikka tässäkin.

Valaisimina oli otsalamppu ja telttaan oma lamppu. Molemmissa riitti yksi satsi pattereita, johtuen myös siitä että valoisaa aikaa riitti pitkälle.

Ruokaa valmistettiin Primuksen kaasukeittimellä ja kattilasarjalla. Kaasua meni vajaa yksi isompi pullo sekä jonkun verran keskikoisesta. Kaasukeittimen alla pidettiin tavallista tarjotinta, ilman sitä keitin vajoaa pikkuhiljaa lumeen.

Kokonaan uutena välineenä mukana oli Garminin 450s navigaattori. Sitä käytettiin tehostamaan etenemistä, eli välillä tarkastettiin sijaintimme ja muutamia kertoja eroa oletettuun olikin jokusia satoja metrejä. Pääasiassa kuitenkin mentiin kartan ja kompassin avulla. Navigaattori toki on myös hyvä lisäturva, jos onnettomuustilanteessa pitää ilmoittaa tarkka sijainti.

Kalastusta varten oli kaira (myös juomaveden santia helpottamaan), pilkkivehkeet ja kärpäsen toukkia.

Muuta tavaraa oli: kevyet lumilapiot molemmilla, kiristysremmejä, nippusiteitä, kompassit, tulitikut, muovipusseja, Jeesus-teippiä, aurinkovoidetta ja huulirasvaa (ihan pakolliset kevät-talvella Lapissa), pesuainetta (astiat ja kroppa), pieni pyyhe, wc-paperia (yllätys?), aurinkolasit.

Mitään pelikortteja, kirjoja, matkaradiota ei otettu mukaan, koska tiedettiin että juttua riittää ja uni tulee illalla kuitenkin aika nopeasti.

Ruoka

Olimme jakaneet ruokavastuun niin, että minä hoidin aamupalan ja lounaan, ja Altti päivällisen ja iltapalan. Lisäksi molemmilla oli mukana jälkiruokaa ja omat naposteltavat. Aamupalaksi oli pääasiassa valmispuuropussit per mies ja kaksi ruisleivän palaa voin ja valmiskahvin kera. Vaihtoehtona lämmin kuppi juomia. Lounaaksi oli perunamuusia (jauhetta, mihin noin 0,5 litraa vettä sekaan), ja sen kanssa säilykkeenä poroa, sikaa tai kanaa. Lisäksi pari annosta valmisretkiruokaa, eli riisi/pasta + lihaa + kasviksia. Jälkiruuaksi erilaisia kiisseleitä ja lettuja lakkahillolla. Lounaaksi astetta järeämpää pastaruokaa. Iltapalalla teetä, leipää, metwurstia jne. Juomaksi oli vettä, sekä hengen kohotuksiin salmiakki-kossua. Naposteltavina välipaloiksi ja energiaa tuomaan rusinoita, pähkinöitä, suklaata ja kuivattuja hedelmiä.

Ruokaa oli mukana kymmeneksi päiväksi ja koska olimme matkalla vain kuusi päivää, ei tarvinnut pahemmin säännöstellä. Ruoka myös maistui hyvältä ja varsinkin tuo perunamuusijauhe oli onnistunut valinta. Edellisillä reissuilla ollaan menty riisi ja pasta linjalla, mutta luin että tuo perunamuusi on paino/energia arvoltaan parempi valinta ja siitä sai myös oikein maittavan aterian valmis-säilykkeiden kanssa. Ruskistimme säilykelihat voin kanssa retkipannulla, njam.

Vihanneksia ja hedelmiä (tuore) emme ottaneet mukaan ollenkaan, joten ne maistuivatkin sitten viikon tauon jälkeen. Lisäksi oluet ja limsat jätettiin nyt pois painon säästämiseksi. Hyvin pärjättiin ilmankin.

Painon säästämisen kannalta, kuivaliha olisi hyvä vaihtoehto mutta se pitäisi itse kuivattaa koska kaupassa valmiskama maksaa ihan sikana.

Luonnosta saimme tällä kertaa muutaman ahvenen (heitettiin takaisin), ja yhden Harjuksen, mikä grillattiin autiotuvan kamiinassa ja maistui oikein hyvältä.

Ensiapulaukku

Viimeisenä vaikkei vähäisimpänä, ensiapulaukun sisältö:

Laastareita (tarvittiin), sideteippi, siteitä, käsidesinfiointi (päivittäin käytössä), minisakset, kumihanskat, Buranaa, asperin, zyrtec, vetyperoksidi, rakkolaastari, silmätippoja, kurkkupastilli. Lisäksi allekirjoittaneella oli jalkatulehdukseen lääkkeet, mitä otettiin 2 kertaa päivässä.

Tälläkin kertaa selvittiin helpolla omien vaurioiden osalta, hyvä niin.

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan reissu onnistui varusteiden osalta (ja muutenkin) ihan mukavasti. Ainoat tavallaan turhat mukana, oli nippu varapattereita ja 3-4pv ruoka-annokset. Ruuan osaltakin söimme ensin painavimmat pois ja kotiin palautettiin vain kuivamuonaa ja "jauhopusseja". Kehityskohteiksi itselleni jäi paremmat sauvat, varasauva, toiset irtohuovat kenkiin, toinen hiihtopipo, kevyt lisäpatja/kangas, kännykän vara-akku, ja vielä kevyempi välikerrasto.