Meloin noin 1,5 tuntia rauhakseltaan, nauttien tyynestä järvestä ja yön hiljaisuudesta. Rantauduin sitten tutulle kalliolle, ja keittelin iltateet. Katselin maisemia ja kävin nukkumaan noin kolmen aikaan yöstä. Aamulla aurinko paistoi upeasti. Teltan olin laittanut nyt hiukan eri kohtaan kuin viimeksi, ja tässä olikin vähän paremmin puiden tarjoamaa varjoa.
Näkymät ovat hienot kyllä tästä kohtaa, ja kun lähin mökkikin on usean sadan metrin päässä, niin kyllä tässä kelpaa aikaa viettää.
Lähdin jatkamaan matkaa kevyessä uintivarustuksessa kohti Holmaa ja edelleen sitä kautta kiertäen Luopioisten keskustaa. Matkalla tuli useita tuttuja paikkoja, saaria missä olen aikaisemmin vuosien varrella yöpynyt. Tässä yksi, missä vietin erittäin mukavan ukkosmyrsky-yön.
Holman sillan kohdalla oli yllättävä ruuhkahetki.
Meloskelin kohti Luopioisten keskustaa, tarkoituksena hakea kaupasta juotavaa, aurinkorasvaa (mikä siis oli unohtunut) ja tietenkin jätskiä. Muuten ruokapuoli hoitui tällä reissulla sopilla ja ruisleivällä. Matkalla pidin lounastauon yhdellä muuten mukavalla saarella, mutta lokkien mielestä paikka oli jo heille varattu.
Olen muuten huomannut, että kanoottini/kanootit yleensä, ärsyttävät lokkeja suunnattomasti. Ne eivät reagoi soutu- ja moottoriveneisiin ollenkaan samalla tavalla. Usein järvellä meloessani saan pitkän aikaa kuunnella nauru- ja muiden lokkien räksytystä, väistellä pommeja sekä ihailla niiden etuprofiilia kun syöksyvät kanoottia kohti, noustakseen 3-10m ennen takaisin ylemmäs. Yksikin tapaus oli sellainen, että lensi kotikiveltään vähintään 200m matkan minun luokse, ja räksytti seuraavat 15min yläpuolellani. Ilman että olin ollut siis lähelläkään häntä, tai suuntaamassa kotiansa kohti. No, en jaksanut niistä enää hermostua vaan annoin möykätä rauhassa. Yhden naurulokin esitystä seurasin jopa hymyillen, niin huvittavalta sen suu näytti.
Luopioisten keskustaan tulin tosiaan uutta reittiä, mikä ei ehkä ole se kaikkein suosituin. Kanootilla meloin kuitenkin puron perälle saakka.
Tästä oli kymmenen metriä vanhoja lahonneita pitkospuita ja sen jälkeen umpeen kasvanutta ryteikköä noin 50m hiekkatielle. Käytin uutta kanoottikassiani (Aquapack 40l) nokkospuskien raivaukseen, ja pääsinkin ilman ongelmia tielle. Tuo uusi, kesäkuussa Riihimäen erämessuilta ostettu kassi, onkin erittäin toimivan oloinen kapistus. Sinne mahtui telttaa lukuunottamatta kaikki varusteet, ja ilmaventtiilin avulla liian ilman saa puristettua pois ja kassista saa kompaktin setin.
Kauppakäynnin jälkeen kunnon rasvaus, ja takaisin järvelle käristyshommiin.
Meloskelin yhdelle pikkusaarelle ja menin uimaan. Nostelin tavarat kalliolle ja otin pari tuntia rauhallisesti, käsiä ja selkää lepuuttaen. Luin kirjaa, katselin maisemia, kävin välillä uimassa ja söin välipalaa. Ajattelin josko jäisi tähän yöksi, kun oli jo 8 tuntia melomista takana ja vasemman käden kyynärvarren lihakset olivat aika väsyneet. Paikka oli rauhallinen ja teltalle löytyisi sopiva paikka kallion päältä. Kuvassa varusteita: mainittu Aquapack, Exped AirMat retkipatja, AirMat Pillowpump tyyny millä patjan täyttö onnistuu hyvin, Primus Express Stove pienikokoinen retkikeitin setti ja Kreikasta ostetut näppärät melontakengät.
Päätin kuitenkin siinä klo 20 aikoihin jatkaa matkaa, koska esim. Auringon paisteelta suojaisaa telttapaikkaa ei olisi löytynyt. Lähdin melomaan kohti Puutikkalaa, josko sieltä löytyisi toinen yhtä mukava leiripaikka. Matkalla mennään yhden kapeikon kautta, missä on myös kevyt virtaus Puutikkalan suuntaan. Tämä on myös mukava, rauhallinen paikka järvellä. Puutikkalan kyläkeskustaa vastapäätä on komea kallio, mihin rantauduin leirin perustaminen mielessä.
Tasaista telttapaikkaa lähellä kallion reunaa ei kuitenkaan löytynyt, sekä huomasin että myös järven toisella puolella menevän autotien äänet kuuluivat kovin selvästi. En kaivannut nyt levotonta yötä, mopojen päristystä kuunnellen, joten väsymyksestä huolimatta päätin lähteä melomaan takaisinpäin. Tiesin kokemuksesta, että tällä kohtaa järveä ei mitään kummoisia leiripaikkoja löydy, koska kaikki luonnonkauniit kohdat on jo mökitetty. Niinpä meloin sitten hiljakseen, käsiä säästellen samaan paikkaan, mistä aamulla olin lähtenyt. Saavuin perille 23:30 ja laitoin teltan pystyyn. Kävin vaatteet päällä pitkäkseni ja nukahdin heti. Yöllä kolmen aikaan heräsin, laitoin telttaa hiukan paremmin kiinni ja söin lohikeiton. Jatkoin unia ja heräsin aamulla taas komeaan auringonpaisteeseen noin klo 9 aikoihin. Aamupalat, parit leirikuvat ja leirin purku. Tuossa otos vielä telttanäkymästä.
Päätin meloa vielä Kuohijoen kyläkauppaan kahville. Ilma oli hieno, taivaalla kauniita kumpupilviä ja olo taas kevyempi hyvin nukutun yön jälkeen. Meloin kuitenkin rauhallisesti, käsiä säästellen. Voi olla, että minun melontatekniikka kaipaisi kehittämistä, enemmän kiertoliikettä ja koko kropan käyttöä. Täytyy perehtyä asiaan jossain kohtaa.
Kuohijoella jätin kanootin uimarannalle ja kävelin kylän keskustaan munkkikahville. Oikeastaan söin kaksi munkkia ja vielä jäätelön jälkiruuaksi, hui olkoon. Jatkoin sitten melontaa kohti tuttua kapeikkoa, missä suoritin perinteisen alastonuinnin niemen ympäri. Tämä on tehtävä joka kesä, vähintään kerran. Siitä sitten vielä puolen tunnin rykäisy kotisatamaan ja reissu ohi.
Kilometrejä tuli linnun tietä (jälkikäteen Endomondon kartalla tehtynä) 6+35+12 eli 53km yhteensä. Todellinen matka voi olla hiukan enemmän, arvioisin että noin 60km yhteensä. Ihan mukavasti tuli kilsoja, ja paljon sai nähdä ja kokea luonnon rauhaa ja kauneutta. Maltoin aina välillä pysähtyä oikeasti nauttimaan maisemista, lämmöstä, rauhasta ja olemisen keveydestä. Kunnon kesälomareissu siis.
