keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Talvivaellus Haltille Pääsiäisenä 24. - 29.3.2016

Torstai 24.3.

Tänä vuonna perinteinen talvivaellus tehtiin käsivarren jylhissä maisemissa. Olimme keskiviikkona ajaneet Leville yöksi ja siirtyminen Kilpisjärvelle tapahtui torstaina aamupäivän aikana. Söimme vielä retkeilykeskuksessa maittavan lounaan seisovasta pöydästä ja sitten auto parkkiin kylän toiselle puolelle. Vaellusvaatteet päälle, ahkiot täyteen retkirompetta ja liikkeelle kauniissa auringonpaisteessa. Keli on mitä mainioin, noin -5 astetta pakkasta, pieni tuuli ja tosiaan lähes täysin kirkas sininen taivas saattamassa meitä taas matkaan. 

Nyt matkataan siis reitin mukaan 55km Kilpisjärvi - Halti väli ja toinen samanlainen takaisinpäin. Aikaa olisi tarkoitus käyttää jotain 5-7pv välillä, kelin ja innon mukaan. Tarkoitus yöpyä pääasiassa teltassa, kun varmaan on ruuhkaa tuvilla näin sesonkiaikaan. Sääennuste lupailee aika vaihtelevia kelejä, alkuun kylmempää ja sitten lämpenee. Saas nähdä.

Alla lähtökuva herroista. Jotain osittain samaa tässä on kuin vanhoissa hiihtäjäkuvissa, mitä esim. Kilpisjärven retkeilykeskuksen seinillä näkyy. Ehkä alamme iän myötä näyttämään uskottavilta retkeilijöiltä. Toisaalta meitä puhuteltiin kyllä matkalla myöhemmin myös "man in black" nimelläkin, wonder why...



Ensimmäisenä päivänä hiihdettiin Saarijärven tuvalle noin 12km, 4 tuntia matkaan meni kun rauhalliseen tahtiin edettiin. Matkalla kauhisteltiin, kun moottorikelkkoja päristeli yhtenään ympärillä, ei välttämättä 200 riitä sille mitä ensimmäisten parin tunnin aikana nähtiin. Hiihtäjien onneksi kelkkailu pidemmälle maastoon on sallittua vain erikoisluvalla, joten 5-6km jälkeen kelkkoja nähtiin vain satunnaisia, luokkaa 5-10 per päivä.
Saarijärven tuvan edessä oli aikamoinen valikoima suksia ja ahkioita, joten telttayölle asia kallistuu. Altti kävi kuitenkin sisällä kirjoittamassa päiväkirjaan meistä merkinnän, kuten asiaan kuuluu. Se, mikä ei kuulu asiaan oli, että Altti kertoi vasta parin kilometrin päässä mökistä, että sisällä oli ollut viisi reipasta Saksalaista hiihtäjätyttöä, jotka kovasti olisivat toivottaneet meidät tervetulleiksi mökkiin. Tästä tiedotusviiveestä keskusteltiin kyllä hetken aikaa.



Joka tapauksessa, hiihdimme vielä muutaman kilometrin kelkkareittiä eteenpäin ja laitoimme sitten teltan maastoon pystyyn. Pystytys tapahtuu jo rutiinilla, kahdestaan siinä ei kauaa mene ja molemmat osaavat osaltaan lapioida lunta liepeille, kiristellä narut, kaivaa eteisen jalkatila jne.




Tässä kohtaa puhelimissa oli vielä tolppia, sen jälkeen ne löytyivät seuraavan kerran vasta Haltin huipulla. Altti laittamassa vielä "kaikki hyvin, pusi pusi jne." viestiä kotiin ;)




Teltan sisällä huomasimme, että pakkasta on reippaasti, kun kaikki tuppasi olemaan jäässä ja kaasukeitintäkin sai normaalia pidempään koohottaa. Mittaria ei ollut mukana, mutta varmasti reipas -20 pakkasta yöllä oli. Tuossa alla kuva perinteisestä talvikeittiöstä.




Olimme molemmat ottaneet mukaan -15 talvimakuupussit ja erikseen kesämakuupussit, molemmat untuvia. Kesäpussit talvipussien sisään niin eristekyky riitti molemmilla. Allekirjoittanut sääti yöllä pariin otteeseen kasvosuojaa, mutta muuten nukuttiin ihan hyvin.


Perjantai 25.3.

Heräsimme noin 7 aikaan aamusta kun ulkona alkoi olemaan valoista. Reipas aamiainen, eli valmispuuroa + kaksi ruisleipää juustosiivulla. Kaloreita varmaan 200 (?) millä pärjää hienosti 2-3 tuntia hiihtoa. Leirin purku ja reippaasti liikkeelle noin klo 9 aikaan. Meillä oli selvästi aikaisempi rytmi tällä kertaa niin aamulähtöjen kuin myös nukkumaan menon suhteen. Olisiko johtunut hiukan edellisiä kertoja aikaisemmasta ajankohdasta, eli pimeä tulee aikaisemmin. Tiedä häntä, mutta hyvin toimi näinkin.

Ensimmäiset pari tuntia saatiin hiihtää aika valkoisissa olosuhteissa. Välillä ei tiennyt missä menee maan ja taivaan raja. Hauskaa hommaa, kun yhtäkkiä vaan huomaa menevänsä alamäkeen. Tai luulee, että edessä on isokin mäki, mutta sitten kaikki onkin ihan tasaista.




Talvireittihän kiertää eri kautta kuin kesäkelin "Kalottireitti". Molempia käytetään, mutta tolpitettu talvireitti on huonon näkyvyyden suhteen helpompi.

Lounasaikaan saavuimme kauniissa auringonpaisteessa Kuonjarjoen tuvalle. Siellä oli lähtöä tekemässä pariskunta, jotka olivat saaneet edellisen yön viettää ihan kahdestaan autiotuvan puolella. Vuokratuvan puolella oli ollut neljän ryhmä, ja edellisenä yönä autiotuvan puolella 16 ihmistä. Huh, siinä on jo saatu vuorotella esim. ruuan laiton suhteen.



Söimme lounasta ja kuivattelimme hiukan varusteita. Makuupussit laitettiin erilliseen kuivaushuoneeseen, mihin lämpöä tuli autiotuvan kamiinan kautta. Tämä osoittautui mahdollisesti huonoksi ratkaisuksi, koska seuraavana yönä molempien makuupussit olivat kosteat koko yön. Epäilimme, että kuivaushuoneessa on ollut liian huono ilmanvaihto, ja kun siellä oli myös märkiä vaatteita kuivumassa, on kosteus vain levinnyt makuupusseihin laajalti, eikä poistunut siitä.

Jatkoimme matkaa kohti Meekon tupaa. Matkalla tapasimme kovin reippaan oloisen Suomalaisen naisen, joka oli palaamassa Haltilta. Pieni nainen, mutta veti perässään täysikokoista ahkiota ja selässä vielä reippaan kokoinen reppu. Nousi meitä vastaan mäkeä ylös, eikä minkäänlaista puuskutusta ollut havaittavissa kun vaihdoimme kuulumisia. Yksin ollut reissussa vajaan viikon. Hienoa touhua, arvostamme kovin.

Meekon tuvalla tapasimme pari nuorta miestä joilla oli Husky koirat matkassa. Isompi koirista, noin 2,5 vuotias, oli oikein komea valkoinen yksilö. Se asteli suoraan allekirjoittaneen luokse kun olin syömässä pöydän ääressä, ja laittoi ison päänsä omani viereen ja kysyi ilmeisesti "saankos minäkin jotain". Kavereilla oli kuulemma menossa 20 päivän pituinen talviretki käsivarren maisemissa. Olivat olleet muistaakseni 5 päivää, joten 15 oli vielä jäljellä. Melkoisen hienolta ajatukselta tuokin tuntui. Olla kolme viikkoa täällä, näissä upeissa maisemissa ja rauhassa hiihdellä, lasketella, käydä pilkillä ja treenata koirien kanssa valjakko-ajelua. Ehkä mekin sitten joskus.

Jatkoimme hetken päästä matkaa, ja laitoimme illan suussa teltan pienen mäen nyppylän päälle noin kahden kilometrin päähän tuvasta. Teltta saatiin hienoon paikkaan, mistä oli komeat näkymät Meeko-joen laaksoon. Päivän hiihtomatkaksi tuli noin 22km.



Illalla teltassa korkattiin vaimoilta saatu piristysviina, kyllä se Salmari maistuu näissä olosuhteissa aina niin hyvältä...




Lauantai 26.3.

Aamulla paistaa taas aurinko oikein komeasti. Ylös noustaan totuttuun tapaan klo 7 aikoihin. Perinteiset aamutouhut ja liikkeelle päästään jo ennen klo 9. Tänään on tarkoitus hiihtää Pihtuksen tuvalle ja siitä huiputus Haltille ja takaisin, mikäli keli näyttää suotuisalta.




Tämä päivä on selvästi lämpimin tähän astisista. Allekirjoittanut saa säätää varusteiden kanssa useampaan otteeseen, ja välillä mennään ihan shortseilla.



Ei vaan, kyllä tässä on taas yhdestä varustevaihdosta kyse. Mutta tauoilla oli kyllä helpottavaa vetää housut kinttuun ja antaa hetken tuulettaa kunnolla. Erämaassa liikkumisen iloja.

Hiihdämme putkeen Pihtusjärven tuvalle, ja olemme siellä noin klo 14 aikoihin. Syömme lounaan, vedämme ahkiot tuvan taakse ja lähdemme päivärepuilla kohti Haltia. Merkitsemme vielä päiväkirjaan suunnitelmamme, ja että olemme todennäköisesti yötä tuvalla. Hiihto sujuu melkoisen paljon nopeammin ja kevyemmin ilman 45kg ahkiota perässä. Samoin suksien suomupohjien pito toimii huomattavasti paremmin. Kuningas Halti on näkynyt jo usean tunnin ajan, alla kuva siitä lähestyessä.



Matka Pihtuksen tuvalta huipulle kestää pyöreästi kolme tuntia. Ylhäällä tuulee aika voimakkaasti, joten nimet kirjaan ja siirtyminen pykälää alemmas. Minä sain numeroksi 120443 ja Altti 120444. Kuulemma 2006 vuonna ollaan menty 60000 kävijän luvuissa, joten 10 vuodessa tuplattu määrä. Tämä varmasti johtuu pitkälti moottorikelkkailijoiden määrän kasvusta. Nyt meidänkin huiputuksen aikana kolme kelkkailijaa hurautti ylös ja takaisin.

Altti oli huolellisesti säilyttänyt meille sulana alkoholittomat oluet, mitkä nautittiin huipun liepeillä. Kyllä maistui hyvälle, ja itse asiassa näiden voimalla hiihdettiinkin sitten takaisin Pihtustuvalle noin 1,5 tunnissa.



Tuvalla meitä odotti samat nuoret kaverit Husky koirineen, mitkä Meekon tuvalla oli eilen tavattu. Lisäksi yksi kolmas vaeltaja oli vielä saapunut tuvalle yötä pitämään. Meille tupayö näiden mukavien kavereiden kanssa kelpasi hyvin, varsinkin kun noin puoli tuntia tuvalle saapumisen jälkeen alkoi melkoinen lumimyrsky. Onneksi kerkesimme käydä Haltilla hyvän sään aikaan, myrskyssä olisi huiputus jäänyt tekemättä. Hiihtoa tuli tälle päivälle reipas 30km.

Sunnuntai 27.3.

Yö meni ihan mukavasti, toki ylälavetilla oli vähän kuuma vaikka pelkällä kesämakuupussilla nukuttiin. Aamulla kun ensimmäisenä kapusin alas, oli nämä kaverit kiinnostuneita mitä touhutaan.



Huskyt, en nyt muista enää nimiä, ottivat aluksi rauhallisesti mutta sitten alkoi kunnon aamupainit. Nuorempi musta (0,5v) pitkään yritti säätää kaikkea, kunnes vanhempi nousi ylös jaloilleen ja ajoi nuoremman nurkkaan. Ei epäilystä kuka on pomo. Kyllähän tuollainen reipas koira on varmasti mukava retkikaveri, asia on harkinnassa.

Pihalla oli viisi ahkiota, neljä erilaista. Meidän Savotat, sitten isompi Fjellpulken, yksi itse tehty ja neljäs, mistä en huomannut merkkiä katsoa. Muiden vaeltajien kanssa tulee aina juttua varusteista, ja tällä kertaa jäimme kyllä perehtymisen ja tietotaidon suhteen toiseksi. Ainakin pari näistä toisista kavereista olivat tehneet useita retkiä ja testailleet kaikenlaisia varusteita, ja aika pro meiningillä mentiin nyt. Kyllä meilläkin kunnon välineet ovat, ja tällä reissulla hyvin vähän tuli enää kehitettävää. Siis sellaista pakollista, toki aina kiva on kokeilla jotain uutta...



Pihtustuvalta alkoi siis kotimatka. Tavoite oli saavutettu, Halti huiputettu ja nyt voitiin ottaa rennosti. Olimme olleet siinä ajatuksessa, että menomatka Haltille on nousuvoittoista ja kun ahkiokin vielä painaa alussa enemmän, niin paluumatka menee ihan vihellellen. No, ei se nyt ihan niin mennyt.

Meekon tuvalle asti saatiin kyllä hiihtää hienossa, aurinkoisessa kelissä. Suksi luisti hyvin ja oli leppoisaa. Tuvalla suoritimme pesun, eli hiukan tuvasta sivummalle kulhollinen lämmintä vettä mukaan, vaatteet pois ja koko vartalo pesu. Ai että se virkistää. 
Sitten keittelimme vielä juomavettä itsellemme ja lähdimme jatkamaan matkaa. Tuvalla alkoi olemaan jo ruuhkaa, kun siihen tuli parikin eri metsästysporukkaa muiden vaeltajien lisäksi.
Edessä olisi reipas nousu, joten laitoimme lumikengät suosiolla jalkaan. Tähän asti lumikenkiä on käytetty vain leirillä telttapaikan tasoitteluun ja sen liepeillä liikkumiseen.



Nousu onkin yllättävän pitkä ja vastatuuli painaa myös päälle. Allekirjoittaneella rupeaa energiat hiukan uupumaan, kun en tuvalla huomannut syödä mitään. Altti oli kuulemma heittänyt puolikkaan suklaalevyn kehiin. Kuvassa näkyy myös hyvin, miten kirkas aurinkoinen keli muuttui ylempänä "white outiksi", eli näkyvyys heikkeni oleellisesti.

Nousimme arviolta 1,5 tuntia ylös ja sitten lähdimme pohtimaan jatkoa. Leiri pitäisi laittaa pystyyn parin tunnin sisällä tai muuten tulee pimeä vastaan. Mikäli menemme reittiä pitkin Kuonjarjoelle, ei sieltä oikein löydy suojaisaa paikkaa teltalle. Mökissä on todennäköisesti useita muita yöpymässä, ja muutenkin telttayö sopii meille tässä kohtaa hyvin.
Päätämme siirtyä GPS navigaattorin kanssa pois reitiltä. Näkyvyys on sen verran heikko, että kartalla suunnistaminen ei oikein onnistu. Otamme suunnan Siedjonjärvelle, ja jostain syystä tunnelma nousee taas molemmilla selvästi. "Meekon mäkeä" noustessa oli vähän alavireinen tunnelma, mutta nyt kun ollaan taas seikkailemassa omia reittejä niin molemmilla intoa riittää.
Tunturilta kun laskeudutaan alemmas, alkaa näkyvyys taas parantua. Valkoistahan tuo pitkälti kuitenkin on. Niin maassa kuin ylempänä.



Saavumme järven pohjoisreunaan ja rupeamme laittamaan telttaa pystyyn. Kuvittelimme saavamme viereistä tunturista hiukan suojaa, mutta näin ei ole. Tuuli alkaa painamaan reippaasti, ja teltan pystytyksestä tulee kunnon haaste. Allekirjoittanut puuhaa telttaa pystyyn ja luulin, että Altti auttaa asiassa. Sen sijaan se keskittyykin kuvaamiseen. No, hyvä niin, koska näin saatiin ihan hauska kuva. Teltan toinen pää kokonaan ilmassa ja narut heiluu tuulessa.



Hetken tarkan aherruksen jälkeen, ettei teltta lennä menojaan, se on tukevasti naruilla kiinni ja voidaan jatkaa liepeiden kanssa. Altti alkaa rakentamaan lumesta tuulisuojaa, ja minä viritän teltan vielä paremmin paikalleen. Sen jälkeen siirryn kaivamaan eteistä ja tekemään meille ruokaa, koska energiat alkavat molemmilla olemaan vähissä.
Parantelemme vielä ruokailun jälkeen muuria ja nukkumaan päästään vasta juuri ennen puoltayötä. Muuri antaa nyt kuitenkin hyvän suojan tuulelta, ja saamme molemmat mainiosti nukuttua yön. Hiihtokilometrejä tuli tälle päivälle noin 20km.

Maanantai 28.3.

Aamulla tuulee edelleen, mutta ei niin lujaa kuin illalla. Alla kuva vielä tekemästämme hienosta lumimuurista.



Matka jatkuu kartan avulla kohti Termisjärveä. Tämä päivä muuttuu myös selvästi kaikkein tuulisemmaksi tällä reissulla. Allekirjoittanut heittää käyttöön myrskylasit, ja huppukin saa olla päässä koko päivän. Välillä mennään melkoisessa vastatuulessa.



Maisemat ovat edelleen kohdallaan, ja oli hyvä idea valita eri reitti paluumatkalle.







Lounasta syömme tuulensuojaisessa paikassa, minkä ohi lensi reippaan sadan riekon parvi. Harmi kun ei kamera ollut siinä kohtaa käsissä.



Hiihdämme Termisjärven tuvalle, ja päätämme viettää viimeisen yön täällä. Saamme ollakin tuvassa kahdestaan, mikä on ihan mukavaa. Ei meitä muut retkeilijät varsinaisesti häiritse, mutta on myös mukava kun saa levitellä kamansa vapaasti, tehdä ruuat ja kuivatukset miten haluaa. Kipuamme vuorotellen läheiselle rinteelle ja saamme sieltä lähetettyä viestit perheille. Tyhjennämme vielä matkajuomiset ja nukumme ansaitut yöunet.

Tiistai 29.3.

Aamutoimet tapahtuvat jo hiukan rauhallisemmin, ei ole kiire sivistyksen pariin. Pääsemme liikkeelle noin klo 10 aikoihin. Hiihdämme ilman lounastaukoa Kilpisjärvelle noin 15km matkan ja olemme autolla klo 13 aikoihin. Tässä tyytyväiset reissaajat.



Oli taas oikein mukava vaelluskeikka. Maisemat käsivarressa ovat hienot, ja keliolosuhteet meille juuri sopivat. Saatiin vähän reipasta pakkasta, välillä oli erittäin lämmintä ja pari päivää saimme mukavasti vastatuulta. Toki kohteena tämä oli erilainen kuin meidän aikaisemmat, etenkin merkityn reitin osalta. Yleensä menemme umpisessa tai korkeintaan kelkkareittejä osittain hyödyntäen, kartalla kuitenkin itse suunnistaen. Haltilla varmastikin jossain kohtaa tulee käytyä kesäaikaan, etenkin Meeko-joen maisemat vaikuttivat sellaisilta, että sinne olisi kiva piipahtaa nauttimaan luonnonrauhasta. Kilpisjärvi-Halti reittinä on tietty hyvin suosittu, mikä näkyi nytkin esim. tupien osalta. Tätä varten meillä oli teltta mukana, ja ne kaksi tupayötä sopi tilanteeseen hyvin.
Varusteet toimivat ihan ok, muutama parannus jäi allekirjoittaneelle seuraavaa talvivaellusta ajatellen. Kaiken kaikkiaan homma on kyllä jo hyvin paketissa.

Tästä on mukava jatkaa kesäreissuja odotellen.