perjantai 29. heinäkuuta 2016

Roadtrip to Ahvenanmaa 21. - 24.7.

Torstai 21.7.

Vietimme mukavan neljä päivää perheen ja sukulaisten kesken Ahvenanmaalla. Isovanhemmat olivat varanneet Eckerön leirintäalueelta mökit, ja paikalle oli kutsuttu sisarukset perheineen. Meidän perheestä vanhin poika jäi kesätöitä paiskimaan, mutta muuten kaikki oli matkassa mukana.

Osa porukasta tuli autolla ja osa polkupyörillä. Minä tulin tällä kertaa autolla, neljä edellistä kertaa on menty pyörällä. Matkassani kulki vaimoni ja tyttäreni. Tässä ollaan iloisina päästy torstain aamulauttaan ja matka kohti pääsaarta on alkanut.





















Vietimme torstain Maarianhaminaan tutustuen. Kauppoja, kahvia, jätskiä ja toki merenkulkumuseo katsastettiin myös. Illan suussa lähdimme pistämään leirintäalueelle telttoja pystyyn. Laitoin vanhasta tottumuksesta teltat ihan rantaan, kun siitä on sitten mukava katsella merelle ja vähemmän ihmisiä pörrää ympärillä. Näin yleensä...
Nyt kuitenkin kävi niin, että juuri kun olimme saaneet teltat pystyyn, paikalle virtasi noin 100 ihmistä piknik varusteiden kera. Siellä meidän punainen ja sininen teltta juuri ja juuri erottuu ihmismassan takaa. 





















Paikalla pidettiin siis uimakoulun puuhailtaa. Tiesimme kyllä, että tämä väki tästä poistuu hetken kuluttua, joten siirryimme tätä odottamaan leirintäalueen kahvilaan oluen ääreen. Palasimme teltoille kun tilanne oli rauhoittunut. Hetken kuluttua viereen ajoi matkailuauto, ja 4-5 nuorta miestä rupesi virittämään olutteltan kokoista katosta auton kylkeen. Tässä kohtaa totesin, että nyt vaihtuu telttojen paikka, koska muuten ei ensi yön nukkumisesta tule mitään. Näin tehtiin ja uusilla paikoilla saatiin olla hyvin rauhassa.


Perjantai 22.7.

Seuraavana päivänä, heitin aamusta naiset tutustumaan Pommerniin ja itse lähdin suorittamaan pyörän huoltotoimenpiteitä. Isukilla oli sähköpyörän laturi sanonut sopimuksen irti ja siirrettiin osa matkatavaroista sitten meidän autoon. Onneksi Ahvenanmaalla on etäisyydet lyhyet, niin autolla oli helppo käydä auttamassa muita. 
Uutta sopivaa 42V laturia ei saarelta löytynyt, joten isukin loppumatka leirille meni sitten puhtaasti lihasvoimaa hyödyntäen. Hain naiset museolta ja lähdettiin katsomaan muita nähtävyyksiä. Taffelin tehtaanmyymälästä lähti matkaan pari kassillista herkkuja, ja Pomarsundin linnanraunioiden lähellä olevassa ravintolassa syötiin oikein maittava lounas. Tässä nuorineiti poseeraa kalliolla kauniissa auringonpaisteessa. Kelit oli meille oikein sopivat koko reissun ajan.




















Tästä jatkoimme matkaa Kasteholmin linnoitukselle ja sen vieressä olevalle kivalle ulkoilmamuseolle. Kaunista maisemaa riittää...




















Seuraava pysähdys oli sitten Ahvenanmaan korkeimmalla kohdalla. Edellisellä reissulla Emma oli todennut "sitten ensi kerralla kiipeän torniin", ja nyt oli sitten se edessä. Taisi löytyä Emmankin jaloista hiukan korkeanpaikan jännitystä.


























Nämä olivat olleet minulle ja Emmalle tuttuja paikkoja edellisiltä reissuilta, mutta tämän jälkeen otettiin nokka kohti pohjoista ja Geta vuorta. Autolla siirtyminen taisi kestää noin puoli tuntia. Perillä onkin sitten aikamoisen kuuma auringonpaiste. Kirsi jää odottamaan ravintolaan meitä ja Emman kanssa lähdemme lenkkarit jalassa tepastelemaan 5km reititä pitkin.

Ensimmäinen nähtävyys on tämä "kivitorni-meri". On siinä muutama ihminen käynyt jo askartelemassa, teimme tänne myös molemmat omat tornimme. Näitä torneja kyllä näkyi pitkin reittiä tästä eteenpäinkin.



Pitkin kallioita oli mielenkiintoisia luolia, onkaloita, isoja siirtolohkareita jne. Tässäkin luolassa on varmaan kivikaudella ihmiset pitäneet iltaisin tulta, kertoneet toisilleen tarinoita mammutin metsästyksestä ja nukkuneet sitten yönsä turvallisin mielin sapelihammastiikereiden pysyessä luolan ulkopuolella.


Paikalla oli myös kolme suomalaista kalliokiipeilijää, jotka jonkun alan kirjan avulla "keräsivät" suoritettuja kiviä ja reittejä. Herroilla oli pehmusteet matkassa ja näytti muutenkin touhu siltä, että ihan ensimmäistä kertaa ei olla liikkeellä.

Kiipeilimme ja tutkimme railoja sekä koloja myös itsekin. Tässä Emman tyylinäytettä.


 Jatkoimme sitten matkaa reippaalla tahdilla. Hikeä puskee kun kallioita mennään ylös-alas. Yhdessä kohtaa onnistumme hukkaamaan reitin nuolikyltit ja niitä hetki etsitään. Kaiken kaikkiaan luontopolkuun meni 1 tunti 45 minuuttia. Rauhallisemmalla tahdilla siihen saisi menemään helposti tuplaten aikaa.

Geta-vuoren keikan jälkeen ajamme takaisin Maarianhaminaan, mistä nappaamme nuoren parin eli Aaron ja Kiian kyytiin. Heille päivän pyöräily riitti ja loppumatka mennään autokuljetuksella, pyörät telineeseen kytkettynä. Muut odottavatkin meitä jo Eckerössä, kun sinne klo 21 aikoihin saavumme. Koko konkkaronkka on kasassa ja iltaa istutaan yhdessä jutellen, juomia nauttien ja iltapalaa syöden.


Lauantai 23.7.

Lauantaipäivää meidän autoporukka vietti Maarianhaminan kylpylässä sekä keskustassa vanhoja amerikanrautoja ihaillen. Söimme erinomaista pizzaa ja ohi lipui tasaiseen tahtiin toinen toistaan hienompia pelejä.






Suurin osa muuta porukkaa vietti ratkiriemukkaan päivän Eckerössä Smartparkin huvipuistossa. Lapset ja vanhemmat ajelivat sähköautoilla, pomppivat jättipalloilla ja mitä kaikkea siellä näytti tapahtuneen. Tuntui olevan juuri sopiva paikka pienille ja vähän isommillekin touhu-Pettereille.

Illalla saunottiin ja uitiin raikkaassa merivedessä, oli ehkä noin +15 asteista eli juuri sopivaa. Tämän jälkeen porukalla nautimme runsaan illallisen yhdessä kokkaillen. Mukavaa jutustelua, pikkuväki juoksee aikansa ympyrää kunnes sammahtaa mökkeihin tyytyväisinä. Vanhemmat jatkavat mietojen alkoholijuomien ja hyttyssuihkeen voimin seuraavan päivän puolelle. Tässä muutama edustava otos tilaisuudesta.




Sunnuntai 24.7.

Sunnuntaina oli sitten kotimatkan aika, aavistuksen haikeahan täältä kauniilta saarelta ja mukavan yhdessäolon ääreltä on lähteä pois. Pääsimme kuitenkin vielä ennen laivan lähtöä katsomaan hienoja vanhoja purjeveneitä sekä lisää hienoja vanhoja autoja.





Tässä melkoinen kaunotar, auto oli vuodelta -51 ja perässä oleva vaunu -69. Kuulemma kerää katseita hyvin missä vain liikkuu. En ihmettele yhtään, ja on se varmasti ihan hyvä korvaus niille muutamalle tunnille mitä entisöinnin eteen on pitänyt töitä tehdä.



Kaikki pääsivät sitten aikanaan turvallisesti kotiin mahat kylläisinä. Asiat mitkä reissusta jäivät päällimmäisinä mieleen: Oikein mukavaa yhteiseloa koko porukan kanssa, hienoja maisemia, komeat aurinkoiset kelit, paljon komeita autoja ja pisteenä iin päälle, ah niin hyvää ruokaa :)





torstai 21. heinäkuuta 2016

Meloottihommia Kukkialla 18. - 19.7.

Pitkästä aikaa tuli käytyä kanootilla melomassa. Itse asiassa edellisestä reissusta tuli aika tarkalleen kaksi vuotta. Viime kesä oli niin sateinen ja kylmä, ettei tosiaan tullut vesillä oltua ollenkaan.
No, nyt lähdettiin maanantaina iltapäivästä kohti "ulappaa". Aurinko paistaa ja on mukavat noin +20 lämmintä.


Hilpaisen tuttuun paikkaan, missä rantautuminen ja perinteinen alastonuinti niemen ympäri. Rauhallista on, pari venettä menee jossain kauempana ja muutaman mökin laiturilla joku ottaa aurinkoa. Lokit pitävät tuttua älämölöä ja muutama haluaa puolustaa pesäänsä vähän yli-innokkaasti. En jaksa asian häiritä, siihen on jo tottunut.


Matka jatkuu tutulle kalliolle, mihin laitan leirin pystyyn. Prikulleen samaan paikkaan kuin kaksi vuotta sitten. Hyväksi havaittu paikka, vähän kuin kotiinsa saapuisi.


Hiukan väsyttää, joten köllöttelen pari tuntia teltassa lueskellen, herkkuja syöden ja välillä järven maisemia ihaillen omasta "maisemataulusta". 
Myöhemmin kokkailen itselleni perunamuusia riistakastikkeella. Huvittavan näköinen tuo pieni paistinpannu, mutta hoitaa asiansa kyllä hyvin.


Myöhemmin illalla yritän narrata kalaa uudella virvelillä. Kokeilen useita eri vieheitä, mutta mikään ei herätä kunnolla innostusta. Jokunen pikkukala seuraa viehettä, mutta isommat taitavat olla unten mailla. 

Auringonlaskun jälkeen täysikuu nousee ylös ja valaisee hienosti järveä.


Seuraava aamu tarjoaa taas kaunista auringonpaistetta ja lämmintä riittää. Aika jatkaa matkaa.


Meloskelen tuttua reittiä kohti Luopioisten kyläkeskustaa. Matkalla on tämmöinen hieno lomapaikka. Noin 20m2 mökki, arviolta 100m2 saarella. Tuo sopisi meillekin hyvin, saisi kissat olla saarella vapaana, eikä olisi eksymisestä pelkoa.


Matka jatkuu kevyessä vastatuulessa Luopioisten keskustaan venesatamaan, mihin parkkeeraan kanootin ja lähden kylille.


Ravintola Liekissä maittava lounas ja olutta. Jälkiruuaksi kaupasta jätski ja litran juomapullo kyytiin. Rauhallinen paluu takaisin venheelle.
Matka jatkuu taas, nyt sitten myötätuulessa. Välillä mennään pikku-surffailulla, eli tämä yhden hengen kevyt kanootti nousee aika helposti myötäaallokossa aallon harjalle keinumaan. No, tuttua hommaa tämäkin.
Reitille osui myös tuommoinen hauskasti isojen kivien väliin rakennettu sauna.


Otan suunnan kohti yhtä kapeikkoa, missä kartan mukaan n 20m ylitys maakangasta pitkin toiselle selälle. Lahden pohjassa onkin mökki, ja sen rannalla pariskunta grillaamassa. Tervehdin heitä ja kysyn sopiiko kantaa kanootti maitse. Vastaavat ystävällisesti ja neuvovat kantamaan kanootin heidän pihan poikki, kun on aika liejussa tuo ranta muuten. Jutellaan siinä lyhyesti ja rouva haluaa esitellä heidän pihalla olevan  muinaisen kalliomaalauksen. 


Kuva esittää kuulemma maanpäällisen ja alapuolisen henkien taistelua. Maanpäällä olevat shamaanit ovat käärmeiden ohjaamina pystyneet kulkemaan maailmojen välillä, kalliossa olevia reikiä hyödyntäen. Maalaukset on asiantuntijoiden toimesta arvioitu noin 4000 vuotta vanhoiksi. Tuohon aikaan oli vesi monta metriä ylempänä, ja paikka on ollut ilmeisesti tärkeä kalastuksen kannalta. Mielenkiintoinen kohde ja hieno paikka mökille. Pihalla oma muinaismuisto.

Siirrän kanootin toiselle puolen ja jatkan vielä samantien kotisatamaan. Perillä olen  noin kahdeksan aikaan illalla. Melontaa tuli parille päivälle vajaa 30km. Kiva keikka, sai olla rauhassa omien ajatusten kanssa ja nauttia järvimaisemista.