tiistai 25. heinäkuuta 2017

Kaldoaivi ja Vätsäri

Kalastusta Lapissa 3. - 9.7.2017

Kaldoaivi

Tämän kesän Lapin reissun kohteeksi oli valittu Kaldoaivin erämaa. Tarkoitus oli vahvasti keskittyä kalastamiseen, ei vaeltamiseen. Kilometrejä piti tulla rajallisesti ja kalaa sopivasti pitämään nälkä poissa. Olimme kuitenkin viime vuoden reissun pohjalta varautuneet nyt ottamaan mukaan riittävästi myös vararavintoa, mikäli sitä kalaa nyt ei sitten kuitenkaan tule.
Kaldoaivi valikoitui kohteeksi juuri tämän kalastamisen takia. Useissa blogeissa kohdetta oli kehuttu ja isompaakin kalaa pitäisi olla nostettavissa. Toki tiesimme, että kalastus on aina enemmän tai vähemmän sattuman kauppaa kelien ja muun suhteen, sekä että jossain sitä on ja jossain ei. Ehkä osuisimme hyvälle järvelle tai sitten se menee meiltä ohi.

Pysähdyimme Inarissa kahvilla ja kävimme kartan kanssa vielä vaihtoehtoja läpi, mistä retkemme aloittaisimme. Oletimme, että Sevettijärvi ja Näätämö aloituspaikkoina ovat suositumpia, koska sillä puolella on paljon autiotupia, merkittyjä reittejä jne. Ustjoen ja Nuorgamin puolella näitä on selvästi vähemmän. Halusimme erämaan rauhaa ja mielellään suunnistusta merkittyjen reittien ulkopuolella. Kaldoaivin erämaahan on erittäin suuri alue, ja meidän noin viikon reissulla ei todellakaan siitä nähtäisi kuin pieni osa. Päädyimme lopulta erämaan läntiselle puolelle, koska se puoli pääkopasta oli meille vieraampi. Markolle tämä taisi olla kokonaan uutta osaa Suomesta, ja itsellänikin oli jo noin 10 vuotta aikaa edellisestä käynnistä. Lisäksi maaston osalta erämaan eteläosa näytti kovin soiselta, ja näin keskikesällä liikkuminen ylempänä tunturialueilla sääskien takia, tuntui varsinkin itsestäni paremmalta ajatukselta. Nokka siis kohti Nuorgamia, Suomen pohjoisinta pitäjää.



Tässä komea Teno-joki hiukan ennen Nuorgamia. Kuva ei taaskaan tarjoa kuin murto-osan paikan oikeasta hienoudesta, mutta tämänhän nyt tietää kaikki jotka hienoja maisemia ovat edes yrittäneet taltioida. Mutta hieno se on, ja kyllä taas piti ihmetellä, miten paljon Suomestakin löytyy erinäköisiä paikkoja kun vaan liikkuu maamme äärilaidoilla. Kilpisjärvi, Utsjoki-Nuorgam, Ahvenanmaa, hienoja paikkoja kaikki ja niin erilaisia. Harmi vaan kun tännekin on se 1400km ajettava ensin meidän Hämeestä.


Sitten ei muuta kuin reppu selkään ja menoksi. Nyt oli matkassa siis keväällä hankittu Kajka100, missä ei tila tosiaan loppunut kesken. Erittäin hyvä kantaa ja muutenkin ominaisuuksiltaan todella toimiva.


Ensimmäinen siirtyminen oli Skaidejavrille, missä käristettiin makkarat ja hörpättiin aloitusoluet. Täällä oli myös pari muuta retkeilijäporukkaa tekemässä päiväkeikkaa. Vaihdettiin muutama sana tulien äärellä. Toiset lähtivät takaisin ja me jatkoimme matkaa aurinkoisessa kelissä.


Ötökkää oli ihan riittävästi, ja tuntureiden välissä maasto oli hyvin märkää. Lunta oli myös edelleen yllättävän paljon jäljellä paikka paikoin. Oli mielenkiintoista tarpoa lumista rinnettä ylös ja hätistellä hyttysiä ja mäkäräisiä naaman edestä pois.


Tässä pidetään ruokataukoa ennen päivän viimeistä rutistusta. Leiripaikka oli sitten kuvassa taaimmaisena näkyvän järven rannalla. Kävelyä tuli tälle päivälle noin 15km.



Tolppia oli Kaldossa riittävästi, ei päästy informaatio-katkoksen äärelle tällä kertaa...



Seuraavana päivänä sää alkoi muuttumaan. Satoi ensin vähän ja sitten iltaa kohti enemmän, lisäksi tuuli reippaasti koko päivän. Kävimme kuitenkin kalastamassa ja saimmekin kolme Nieriää. Nämä paistettiin teltan sisällä kaasulla, koska ulkona vesisateessa ei täällä oikein tulia voi pitää. Meillä oli kyllä pressukin mukana, mutta kun ei ole puita mihin sitä virittää. Syötiin kalat, ja myöhemmin taidettiin tehdä lättyjä iltapalaksi. Muuten otettiin päivä rennosti.


Kolmas päivä Kaldossa alkoi taas sateisena ja tuulisena, ja niinpä nukuimmekin pitkään. Puolen päivän jälkeen päätimme kuitenkin jatkaa matkaa, koska olimme linnuntietä edelleen  hyvin lähellä sivistystä. Jatkoimme etelään, ilman sen tarkkaa määränpäätä. Kun tulee hyvä järvi sopivassa kohtaa niin jäädään siihen.


Satoi ja tuuli, minulle tämä keli itseasiassa sopi paremmin kuin kuuma ja ötökkää, mutta Markolla asia taisi olla toisin. Siis vaeltamisen osalta, toki sitten kun ollaan leirissä niin kuiva ja lämmin keli on minustakin parempi. Huomasimme kyllä tällä reissulla taas, miten erilainen on meidän "kelimaku". Itse en millään meinaa kestää kuumaa ja hiostavaa keliä, kun taas Markolla tuulinen ja märkä pistää hermostuttamaan.

Tässä pidetään hiljainen hetki Lapin kivellä, eli mahdollisella Seidalla (pyhä paikka). Kuvassa näkyy myös allekirjoittaneen typerät kirkuvan keltaiset työrukkaset. Ei sitten mitään parempaa hanskaa osannut ottaa mukaan. Toki, nämä ei pääse hukkumaan mutta en kyllä jatkossa halua heijastaa itseäni kilometrien päähän.


Käytännössä koko päivän satoi vettä ja tuuli reippaasti. Kävelimme noin 15km päähän ja laitoimme sitten leirin järven rantaan. Olimme tullessa huomanneet, että järvellä oli kalastusrajoitus, tai siis siihen tarvitaan erikoislupa. Tällaista meillä ei ollut hankittuna.


Seuraavana yönä satoi runsaasti ja tuuli kovaa pohjoisesta. Lämpötila oli jotain +5 luokkaa ja tuntuma sitten pakkasen puolella. Teltan tuulen puoleinen tuuletusaukko oli ollut auki aluksi ja ilmeisesti reipas puhallus oli heittänyt siitä roiskevettä sisätelttaan. Tämän seurauksena sisäteltan molemmat nurkat olivat jo märkänä. Iso osa vaatteista alkoi olla myös märkänä ja untuva-makuupussitkin tuntuivat kosteilta kahden peräkkäisen sadepäivän myötä. Olimme puuttomalla paljakalla, missä nuotiota ei voinut laittaa, eikä pressua virittää suojaksi kuivaushommille. 

Lueskelimme neljännen päivän alkaessa säätiedotusta useampaan otteeseen ja mietimme vaihtoehtoja jatkolle. Seuraavana päivänä tilanne pitäisi muuttua parempaan. Voisimme jatkaa matkaa ja kävellä tulevan 4-5 päivän aikana Utsjoelle ja sieltä bussilla Nuorgamiin. Tai voisimme tehdä lenkuran ja palata esim. Pulmankijärven kautta autolle. Maastot kartalla näyttivät kuitenkin pitkälti samanlaisilta kuin mitä nyt oli koettu. Molemmat kaipasivat leirinuotion tekemistä ja pienempiä siirtymisiä järveltä toiselle. Kaldoaivin suuruus ja etäisyydet eivät tuntuneet meistä enää mukavilta. Vuoden takaisen Vätsärin retken hyvät muistot olivat molemmilla mielessä, sellaista me nyt toivoisimme tältäkin retkeltä.
Niinpä sitten lopulta heitin villin ehdotuksen, "mitäs jos lähdetään täältä pois ja siirrytään autolla Vätsäriin? Kerkiämme siellä vielä tekemään 4 päivän mukavan retken vähän erilaisissa maisemissa". Marko syttyi samantien ajatukselle ja ruvettiin purkamaan leiriä.
Kävelimme ensin Utsjoki-Nuorgam tielle, jätimme reput tienposkeen pusikkoon ja sitten maantietä pitkin Nuorgamiin. Tälle päivälle kävelyä tulikin sitten minulle noin 30km. Markolla rupesi jalkoja särkemään ja sovimme, että minä hoidan viimeiset 5km ja poimin hänet sitten matkalla kyytiin. Aikataulutus meni hyvin, olimme 3min ennen kaupan sulkemisaikaa sisällä ostamassa olutta ja ruokaa.

Varasimme Utsjoelta Tenon rannalla olevasta hotellista huoneen ja kerkesimme vielä ravintolan puolelle oluelle ja kahville.


Hyödynsimme sitten tehokkaasti koko huoneiston varusteiden kuivatukseen. Eniten kastuneet laitettiin vessaan ja loput muuten pitkin huonetta, naulakoihin, verhotankoihin jne.



Pikapyrähdys Norjassa

Seuraava päivä toikin sitten tullessaan täyttä auringonpaistetta. Päätimme tosiaan siirtyä Vätsärin erämaahan jatkamaan retkeilyä. Meillä oli mukana Kaldoaivin kartta, missä Vätsärin osalta pieni koillinen alue, joten tukikohtana olisi Näätämö ja siitä suuntaaminen etelään. Reitti olisi ainakin osittain sama, minkä minä olen kulkenut joskun reilu 10 vuotta sitten. Inarin kautta olisi hiukan lyhyempi ajomatka, mutta kun nyt ollaan näin pohjoisessa, niin käydään sitten samalla Norjassa ihastelemassa maisemia.



En muistanutkaan, että täälläkin Norjan maisemat ovat näin hienot. Eivät nämä nyt etelä-Norjan vuonoille vedä vertoja mutta kannatti kyllä käydä katsomassa. Varsinkin, kun näimme myös merikotkan lentävän ihan meidän auton ylitse. Riittävän hyvää valokuvaa siitä en valitettavasti ehtinyt ottaa.

Marko löysi muuten tällaiset hienot Raybanit Kaldosta, mitkä antoi minulle käyttöön. Ainakin Norjalaisiin tyttöihin ne ilmeisesti tehosivat, kun oikein piti töötätä minulle kun pidin tien poskessa pikataukoa nämä päässä. Onhan nämä hienot ja hyvin sopivat :)





Vätsärin erämaa, osa 2

No niin, tämä voi sitten olla 2017 vuoden Lapin kesäretken osa 2, tai sitten Vätsärin retkiemme osa 2. Miten vain...

Nyt siis lähtöpisteenä oli aurinkoinen Näätämö, tunnelma oli lämmin ja kotoisa. Varsinkin minulla oli vähän sellainen olo, kuin olisi kotiin tullut. Täällä on oltu ennenkin ja maisemat olisivat kohta kovin tuttuja. Olemme Markon kanssa aina ihmetelleet ihmisiä, jotka menevät vuosi vuoden jälkeen samoille paikoille. Samaan erämaahan, vaikka täältä Lapistakin niitä löytyy kymmenkunta hyvinkin erilaista. No, on siinä tuttuun paikkaan menemisessäkin puolensa. Vai olemmeko tulossa vanhoiksi ja veltostumassa? ;)


Nyt sitten lähdettiin Näätämöstä kohti Norjan rajaa, ajatuksena hilpaista jonnekin Routasen kurun liepeille. Kalastella ja kävellä merkittävästi vähemmän kuin tähän asti.
Aurinko paistaa, on hyttysiä ja mäkäräisiä, kuumaa ja hikistä hommaa. Pidämme kuitenkin vauhdin mahdollisimman rauhallisena ja lyhyitä taukoja puolen tunnin välein. Lämpötila keikkuu varmaan jossain +15 paikkeilla, mutta tämä Lapin auringon porotus tuntuu kyllä ainakin minusta ihan toiselta kuin etelässä. Hyttysten ja sääskien kanssa tulen kuitenkin jo paremmin toimeen. Toki niitä on paljon kuten tuossa kuvasta näkyy, mutta offin kanssa asia pysyy kurissa. Hassu juttu oli myös, että hyttysistä tulee minulle kunnon paukamat, mutta mäkäräiset eivät aiheuta muuta kuin niitä saa kaivaa korvista ja köhiä ulos kurkusta. Markolla taas oli molemmat kädet täynnä isoja kuoppia mäkäräisten hyökkäyksistä.


Vesistöylityksiä päästiin myös tekemään heti alkumatkasta. Tällä kertaa selvittiin niistä kokonaan ilman lepotaukoja.


Lihansyöjä oli myös hyvin tyytyväinen paikkaan ja olosuhteisiin.


Nuotiot tehtiin heti Joulujärven rannalla ja yritettiin kalastaa. Muutamia tuikkujakin näkyi, mutta vielä ei iskenyt. Nautimme kuitenkin kovasti olostamme täällä. Jatkoimme matkaa pitkin hienoa erämaata.


Vätsärin erämaa on kyllä niin hienoa maastoa ja jotenkin juuri sopivan kokoista meidän makuun. Paljon pieniä järviä, sopivasti metsää, vaaroja mihin nousta ötököitä karkuun ja nauttimaan rauhallisesta maisemasta.

Jatkoimme matkaa myöhään iltaan, ja vaikka useita ihan ok leiripaikkoja tuli vastaan niin halusimme silti mennä eteenpäin, lähemmäksi Routasenkurua. Jotta sitten tulevina päivinä olisi sitten lyhyemmät siirtymiset tarpeen. Päädyimme lopulta Pommivaaran takana olevalle järvelle ja laitoimme sinne leirin pystyyn. Puiden korkeudelle laskeutunut aurinko valaisee hienosti ja maisema on kuvassa mukavan erämainen. 


Fiilikset ovat kuitenkin molemmilla vähän huonot. Minusta leiripaikka on vähän aneeminen. Vertaan sitä edellisen reissun hienoihin paikkoihin ja tämä keskellä kivikkoa, suo tyyppisen alueen vieressä ei tunnu hyvältä. Markolla taas jaloista on voimat ihan loppu, ja on sitä mieltä että järvessä ei ole kalaa. Yritämme hetken saada fiilistä aikaan, mutta tunnin päästä toteamme että vaihdetaan paikkaa. Katsomme kartasta vajaan tunnin kävelymatkan päässä olevan toisen järven ja siirrymme rauhallisesti keskellä yötä sinne.

Täältä löytyykin paljon parempi paikka, ja järvi on muutenkin huomattavasti mielenkiintoisemman oloinen kallioiden ja niemien kera.


Seuraavana päivänä kierrämme järven ympäri virvelien kanssa, mutta ei tunnu olevan minkäänlaista elämää. Onkohan äkillinen säämuutos vaikuttunat siihen, että kalat ovat jossain piilossa murjottamassa. Nyt on siis jo +20 asteen lämpötila ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta.


Vietämme päivää rauhakseltaan päivänokosten, järvessä peseytymisen ja kalliolla ruokailun merkeissä. Mukana kuljetettu pressukin pääsee käyttöön.


Lopulta kun järvellä ei tunnu mitään edelleenkään tapahtuvan, päätämme siirtyä seuraavalle järvelle. Matkaa on vain muutama kilometri. Matkalla päästään taas tekemään uusi jokiylitys, ne ovat aina mukavaa vaihtelua perus tepasteluun. Varsinkin onnistuessaan, tässä ei kastunut kuin vähän toinen puntti.



Laitamme leirin pystyyn mäen päälle ja rupeamme kalastamaan. Yrityksiä onkin useita, ja vedessä näkyy isompia ja pienempiä harjuksia sekä yksi hauen roikale. Haukea emme halua nyt nostaa ylös, mutta harjuksia yritetään tosissaan.

Seuraavana päivänä molemmat saavat ensin yhdet pienemmät, mitkä päästetään takaisin kasvamaan ja sitten Marko saa toisen jo ruokakalaksi kelpaavan. Muutama isompi oli myös kiinni hetken aikaa, mutta pääsivät karkuun.




Harjus tehdään foliossa nuotiolla ja jälkiruuaksi on sitten lettuja mansikka hillolla.


Olemme muuten tässä kohtaa jo luopuneet Routasen kurun käynnistä. Tarkoitus on ollut siis viettää vielä muutama päivä täällä erämaassa kalastellen, mahdollisimman pienillä siirtymillä järveltä toiselle. Ilma on nyt niin kuuma ja hiostava, ettei kummankaan tee mieli kävellä kovin pitkiä matkoja metsissä. 

Yritämme vielä uudelleen saada täällä kalaa, mutta kun sitä ei tule, päätämme sitten lopulta jatkaa matkaa toiselle järvelle, sekä samalla ottaa suuntaa pikku hiljaa takaisin autolle päin.

Ei ihan Routasen kuru, mutta ihan hieno tämäkin.










Nousua Ruuhivaaralle.



Ruuhivaaralla olikin mukava tuulen viire, ja maisemat hienot. 


Ylhäällä ei pidetty kiirettä, vaan osattiin nauttia vielä kerran näistä maisemista. Parasta osaa tällä reissulla.


Vähän tätäkin miestä välillä väsyttää. Ainakin helle jos ei muuten ;)


Järvi minne oli tarkoitus siirtyä, osoittautui kuitenkin aivan surkeaksi. Kivinen, rytö-metsää oleva matala ranta. Vedimme hyttys-mäkäräis armeijan keskellä pikalounaan ja otimme sitten suoran linjan kohti seuraavaa järveä. Se ei ole juuri parempi, ja nyt ollaan jo aivan Sevettijärvi-Näätämö tien vieressä. Päätämme sitten jatkaa edelleen matkaa kohti Näätämöä ja matkan varrella olevia harjumaisemia. Josko täältä löytyisi joku hyvä leiripaikka, järvi jne. Matkalla tulee vastaan jokunen talo, ja tie menee edelleen ihan vieressä. Autojen ja moottoripyörien äänet kuuluvat selvästi.

Näätämöön on polkua pitkin enää alle 10km matka. Mietimme jäämmekö tänne jonnekin vielä yöksi vai jatkammeko autolle ilman reppuja kuten Kaldossa. Ötökkää on edelleen runsaasti. Ei kiinnosta enää lähteä yrittämään kalastaminen, eikä telttayö tien ollessa näin lähellä. Siirrymme siis autotielle ja kävelemme ilman reppuja autolle. Reipas kävely tuli sitten tällekin päivälle. 

Käymme matkalla Inarin uimarannalla peseytymässä, minkä jälkeen on kiva pistää puhtaat vaatteet päälle ja lähteä ajelemaan rauhassa kohti Etelää. Kotimatka sujuukin ongelmitta, ja kotiväki on tyytyväinen kun miehet palasivat ajoissa, ja reippaina takaisin perheen luokse. Allekirjoittaneella kyllä meni 2-3 päivää toipumiseen, mutta eiköhän se näillä kilsoilla ole jo ihan hyväksyttävää :)


Jälkitunnelmointia

Olemme nyt Markon kanssa tehneet kolme Lapin vaellusretkeä. Ensimmäinen oli puhdas vaellusretki Nikkaluokta-Abisko, ja seuraavat kaksi yhdistettyjä vaellus-kalastusreissuja. Näistä oppineena varmaan jatkossa hyllytämme yhdistelmä-retket ja keskitymme sitten joko vaeltamiseen (kävellen tai meloen), tai kalastamiseen. Jälkimmäinen tehdään sitten niin, että mennään johonkin n 10-20km päähän sivistyksestä ja sitten laitetaan sinne tukikohta. Täältä käsin sitten kalastetaan, tai toinen voi tehdä vaikka huiputuksia. 

Varusteiden osalta allekirjoittanut meinaa hankkia perinteisen sadetakin ja housut. Ne kumiset, mitkä ei hengitä mitään. Johtuen siitä, että ilmeisesti muut eivät kestä täysin usean päivän kestävää sadetta. Jos joskus (toivottavasti pian) pääsen tekemään useamman viikon  vaellusta avoimessa tunturissa, missä voi sataa pitkään, pitää vaatteiden pysyä kuivana. Samoin sateen pitävät hanskat tulee hankintaan.

Semmoinen havainto tuli myös, että 1:100 000 kartalla oli Vätsärissä ikävämpi suunnistaa, kuin 1:50 000 versiolla. Johtuu muuten osittain siitä, että minulla on alkavaa ikänäköä ja kartan pienistä merkinnöistä ei tahdo saada selvää ilman kompassin suurennuslasia. Heh heh.

Meillä oli siis jälleen kerran oikein mukava reissu, mikä tätäkin juttua tehtäessä taas muistui mieleen. Retki sisälsi paljon kaikkea hauskaa ja uutta kokemusta. Nyt olisin valmis lähtemään jo uudelle retkelle, johan tässä on kohta kuukausi täällä etelässä oltukin. Ruska-retkeä odotellessa...