Mikun kanssa tehtiin mukava viiden päivän kanoottiretki Padasjoen lähistöllä. Mikulle tämä oli ensimmäinen varsinainen kanoottiretki, ja itsellänikin oli edellisestä vierähtänyt jo jokunen vuosi. Teimme aikanaan Altin ja siskoni Miljan kanssa useita 2-3pv kanoottiretkiä, mutta sitten jossain kohtaa (varmaan kun heille tuli lapsia) näihin ei enää aikaa riittänyt. Oli siis kiva pitkästä aikaa päästä useamman päivän retkelle.
Maanantai 13.8.
Padankosken koululta kanootti auton katolle ja kohti seikkailua. Mennessä tosiaan laitoin kanootin näin päin, takaisin tultiin toisin, koska tällöin kiristysliinojen metalliosat saatiin kanootin sisälle. Eivät vahingossakaan naarmuta auton kattoa, ja muutenkin tuntui olevan tukevampi kuljettaa "oikein päin". Rauhakseen mentiin, niin päästiin kuitenkin perille. Pari kertaa pysähdyin matkalla kiristelemään liinoja. Tietty, jos vettä sataisi, niin pakkohan se olisi näin kuljettaa.
Kasiniemessä melootti veteen, kuivasäkit kyytiin ja sitten lähdetään. Rompetta lähti aika reilusti mukaan, mutta hyvin kuitenkin mahtui kyytiin. Tämä kahden hengen "Lappi retki" kanootti on mukavan tilava ja tukeva kahden hengen menopeli. Ollut monta kertaa reissussa, mikä näkyy pohjan ja kylkien naarmuistakin.
Alkupätkä mennään Vesijaon pohjoisosaa pitkin ja sitten isompaa selkää etelään.
Vesijaon rannoilta ei oikein tunnu sopivaa leiripaikkaa löytyvän, joten suuntaamme jokia ja pikku järviä pitkin eteenpäin kohti Arrakoskea. Jokipätkät varsinkin ovat hauskoja. Rauhallista ja tunnelmallista eteenpäin menoa.
Ilta alkaa tulla vastaan, ja sopivaa leiripaikkaa ei rannalta näytä löytyvän. Aina kun olisi hyvän oloinen, kuiva ja kaunis rantapaikka, on siinä mökki heti vieressä. Lopulta on kuitenkin pakko rantautua ja toivoa, että edes siedettävä paikka löytyy. Juuri ennen hämärää löytyy niemen nokka, missä keskellä kuivapaikka teltalle. Rannan vierestä löytyy myös pikku nuotiolle sopiva paikka. Äkkiä tulet siihen, ja nuotion loisteessa sekä otsalampun avulla laitetaan leiri pystyyn.
Iltapalaksi päästään paistamaan makkaraa ja ihastellaan vielä kaunista tähtitaivasta. Kello taisi olla jotain hiukan puolen yön jälkeen, kun maltettiin mennä nukkumaan.
Tiistai 14.8.
Tässä kuva vielä meidän leiripaikasta. Oikein mukava paikka viettää ensimmäinen ilta ja yö.
Matka jatkuu kohti Arrakoskea, mutta sitä ennen on vielä yksi pieni puuhastelu edessä.
Myllyjärven ja Miestämän välissä on Kaukilankoski, mistä päätimme selvitä ilman kanootin kantamista. Alkumatka ennen siltaa näyttikin siltä, että siitä voimme meloskella pienillä pohjakosketuksilla. Sillan jälkeen kuitenkin koski jyrkkeni, ja kivet muuttuivat isommaksi. Piti nousta uittamaan kanoottia. Se menikin muuten ihan hyvin, mutta tässä kohtaa kanootti jäi jotenkin pohjastaan jumiin siten, että perä hörppäsi reippaasti vettä. Miku katsoi tärkeämmäksi kuvata tilannetta, sen sijaan että olisi tullut nostamaan kanoottia ylös. No, ei tässä mitään, kosken jälkeen kanootti ympäri ja vedet pois. Olipahan hauska kokemus tuokin.
Arrakoskella oli rakennettu portti veden rajaan siten, että kanootti piti nostaa reippaasti ennen kylää ylös maihin. Yritimme ensin vasemmalta puolen, mutta siellä ei mennyt kunnollista tietä, joten siirryimme oikealle puolen. Lainasimme erään mökin laituria ja pihaa sen verran, että pääsimme julkiselle tielle.
Meillä oli siis mukana tuommoinen kuljetushärveli, kun tiedettiin että Arrakoskella joudutaan menemään kylän läpi jalkaisin. Arrakoski oli hyvin rauhallinen pikku kylä.
Yksi kyläkauppa tuossa oli, mutta sekään ei ollut tuossa kohtaa auki.
Vedettiin kanootti nelostien viertä pitkin Alajärven rantaan. Kylän keskeltä olisi joelle päässyt hiukan aikaisemminkin, mutta hyödynnettiin nyt tuota kuljetushärveliä vähän pidempään. Teki ihan hyvää jaloitella välillä.
Matka jatkui sitten taas pieniä rauhallisia järviä ja joen pätkiä pitkin kohti Padasjoen keskustaa.
Lounasta pidettiin Yläjärvellä kivalla rantakalliolla, hiukan ennen saapumista Padasjoelle. Aika paljon oli mökkejä Arrakosken tälläkin puolen, eli leiri- ja taukopaikka vaihtoehtoja ei liian paljoa ollut.
Rantauduttiin sitten Padasjoen satamaan, ja mentiin rantakahvilaan kahville. Kahvittelun ja hygienia tilojen käytön jälkeen, kävin hakemassa meille aurinkorasvaa ja vesipullon Padasjoen S-marketista. Tuli samalla jalkoja venyteltyä, ne kun tuntuivat menevän istumisesta tukkoon.
Takaisin palatessa viereen on tullut pariskunta kajakilla. Hekin tekevät lähtöä, mutta muutama sana keritään vaihtamaan ensin. Selviää, että mies on kotoisin pohjois Skotlannista ja harrastanut 12 vuotiaasta alkaen meri melontaa kajakilla. Kuulemma Suomessa ei tuulisia kelejä olekaan, ja uskon ymmärtäväni mitä hän tarkoittaa. Voi vaan kuvitella, minkälaisia myräköitä Atlanti parhaimmillaan tarjoaa pohjois Skotlannin rannikolla. No, yhdessä kuitenkin totesimme, että tämmöinen leppoisa ilma mikä nytkin Päijänteellä on, maistuu oikein hyvin meille melojille.
Padasjoelta suunnattiin Iso-Lammassaaren leiripaikalle. Alue on Päijänteen kansallispuistoa, joten telttailu ja tulien teko on rajoitettua. Halusimme lähtökohtaisesti noudattaa tätä, joten jos leiripaikoilla olisi vaan rajallisesti muuta porukkaa, niin yövytään niissä.
Päijänteen selällä käy tosiaan nyt hyvin pieni tuuli, ja melomme pari tuntia rauhakseltaan kohti saarta.
Saareen on hetki meitä aikaisemmin rantautunut pariskunta mustan suomenlapinkoiran kanssa. Koira, vaikka oli 8-9 vuotias, hökeltää koko ajan, kunnes komennan sen pois meidän eväiden kimpusta. Pystytämme teltan alueen toiselle puolelle, jotta molemmille olisi hiukan rauhaa. Pariskunta käy illalla vielä kalassa, mutta saalista ei tule. Jutellaan hetki yhteisellä nuotiolla ja sitten nukkumaan.
Keskiviikko 15.8.
Aamusta suuntaamme Pitkäniemen leiripaikan kautta Hietasaaren vastaavalle. Aurinko paistaa komeasti, ja sovimme, että tänään pidetään vähän leppoisampi päivä. Eilen tuli melottua koko päivä ja matkaa noin 20km.
Lounastaukoa pidetään Hietasaaren itäpuolella. Järvi on täysin tyyni, ja aurinko paistaa. Muita veneilijöitä on jonkun verran liikkeellä, mutta varmasti sesonkiaikaan huomattavasti enemmän. Mitään ongelmia pääreittien ylityksien kanssa ei ollut koko retken aikana.
Lounastauolla huomaan, että vedessä ui jotain, ja hetken kuluttua se loikkaakin rantaan. Tunnistan sen minkiksi, mikä ei ole yllätys. Näitä otuksia meillä kai riittää vähän liikaakin monen mielestä. Aikamoinen petohan tuo on, ja häiritsee meidän luonnon tasapainoa. Sen verran kaukaa olin videon kuvannut, että pysäytyskuva ei tämän tarkempaa otosta tarjoa. Mutta saa tuosta nyt selvän, että joku ruskea siellä loikkaa vedestä.
Kierrämme Hietasaaren ja asetumme yöpymään hienolle hiekkarannalle.
Ihan ainoita emme ole tällä hiekkarannalla. Kuvassa olevien kolmen ison veneen lisäksi, sama pariskunta edelliseltä leiripaikalta on myöskin löytänyt tiensä tähän rantaan. Hiukan itseäni arveluttaa jäädä tähän näin "ruuhkaiseen" paikkaan yöksi, mutta Miku on sitä mieltä että tämä on hyvä vaihtoehto. No, loppujen lopuksi veneilijät ovatkin hyvin rauhallista porukkaa. Osa heistä saunoo ja käy uimassa veneestä, sekä syövät siinä ruokansa mutta mitään musiikki tai muuta mekkalaa ei kuulu ollenkaan. Käyn tekemässä kävelylenkin saaren ympäri, ja muuten otetaan vaan rennosti. Iltapalaksi paistettuja lättyjä, ja myöhemmin peseytyminen iltauinnilla. Sen jälkeen teltassa hetki lueskellen ja sitten unta palloon.
Torstai 16.8.
Aamusta lähdetään kiertämään Kelvenne saarta itäpuolen kautta.
Aurinko paistaa taas, mutta myöhemmin päivästä alkaa etelä tuuli voimistumaan. Lounasta syömme Koukunlahden suojaisassa luonnon poukamassa. Täälläkin on puolen tusinaa isoa huvivenettä satamassa. Jokusia päiväretkeilijöitä, jotka ovat tulleet isolla veneellä Padasjoelta, kävelee nuotiopaikan ohi. Jatkamme matkaa saaren rantaa myöten.
Hinttolan hiekalla pidetään uintitauko. Mietitään hetki, josko jäätäisiin tähän seuraavaksi yöksi, mutta kun päivää on vielä runsaasti jäljellä, niin päätetään jatkaa matkaa.
Tämä kaveri oli kovin innokas lähtemään meidän matkaan seikkailemaan. Valitettavasti meidän kanootti on vain kahdelle, joten ei sopinut tämä idea.
Tässä kohtaa pidimme myös tuumaustauon, miten jatkamme reissua. Vaihtoehtona olisi ollut jatkaa melontaa etelään, kohti Pulkkilanharjua ja siitä edelleen Asikkalaan. Tuleville päiville oli kuitenkin ennuste 6-8m/s etelä tuulta, ja meidän reitti oli suoraan etelään. Matkalla olisi myös pelkkää isoa selkää, ilman minkäänlaista saarten tarjoamaa suojaa. Tämän päivän 5-6m/s etelä tuuli oli jo kertonut sen, että aika raskasta on puskea sitä vasten. Etelään mentäessä myös rantamaisemat tuskin tarjoaisivat mitään kovin kummoista maisemaa. Teimme sitten päätöksen mennä Kelvenne saaren toiselle puolelle yöksi, ja seuraavana päivänä sitten suhauttaa takaisin Padasjoen satamaan. Tällöin ennusteen mukaista kovaa tuulta joutuisimme kokemaan vain pienen siirtymäpätkän itä-länsi suunnassa.
Laitoimme leirin sitten kivalle pienelle hiekkarannalle, aika lailla suoraan Padasjoen satamaa vastapäätä. Tämä ei ole virallinen telttailualue, joten emme tee nuotiota vaan noudatamme "ei jätetä jälkiä" periaatetta.
Ilta-aurinko valaisee rantaa upeasti, ja onkin kiva lueskella Retki-lehteä patjan äärellä olusen kanssa. Myöhemmin illalla taas iltauinti oikein pehmoisella hiekkapohjalla. Kyllä meidän kelpaa tässä Suomen kesästä ja luonnon rauhasta nauttia.
Perjantai 17.8.
Aamulla leirin purku, ja kamat metsän siimekseen piiloon. Lähdemme katsomaan vielä Kelventeen saarella olevaa Kelvenne-lampea.
Lammen rannassa oli "Ugluk" kalassa. Ugluk on Kelventeen saaren alkuperäisasukkaita, ja elää täällä ilmeisen onnellisena välittämättä turisteista. Yritimme kysellä mitä hän tekee talvisin, mutta vastaukseksi hän alkoi esitellä meille haaviaan ja päästellä erikoisia ääniä.
Poistuimme paikalta, ja toivotimme onnea ja menestystä kalastukseen...
Kelventeeltä suuntasimme sitten Padasjoen satamaan, hiukan luovien, jotta selvittiin pienemmällä keinutuksella.
Pidettiin vielä lounastauko rantakalliolla, ja sitten satamaan.
Tässä vielä Mikun tekemä piirros meidän touhusta :)
Oikein hauska, leppoisa reissu. Kiva oli mennä kanootilla pitkästä aikaa.
Miku teki myös videon reissusta, löytyy Youtubesta nimellä Summer Canoeing.
