Joulukalenterin avajaiset

Viimeistä viedään. Nimittäin marraskuun viimeinen päivä, ja siis viimeinen kerta pitää omasta suunnitelmasta kiinni, eli yöpyä teltalla vähintään kerran joka kuukausi. Homma alkoi kesäkuusta ja tähän asti suunnitelma on pitänyt. Niinpä siis eikun uudelleen Evolle, riittävien varusteiden kera. Tarkoittaa viikon takaiseen reissuun nähden untuvatakkia, kevyt toppahousuja ja talvimakuupussia (Rab Ascent 900). Auto tismalleen samaan paikkaan kuin viikko aikaisemmin, olosuhteet vähän erilaiset. Lunta tulee, aika märkää sellaista.

Reppu selkään ja menoksi. Vaikkei ehkä ilme siltä näytä, niin oikeasti tästä nautitaan kovasti.

Kello noin 13 iltapäivällä ja siis lauantai 30.11. Suunta kohti Valkeamustajärveä, minne noin 2km kävely metsäteitä pitkin. Matkalla tunnelmallinen jokiranta-sauna.

Perillä juuri ennen pimeää (taas), teltta ensin paikalleen, sitten polttopuiden tekoon ja tulet pystyyn. Tässä kohtaa ei ole laavua, ainoastaan nuotiopaikka. Järven toisella rannalla oli kyllä laavu, mutta tuuli pyrytti suoraan sisään lunta, niin ei siitä iloa olisi ollut. Muutenkin tämä puoli mukavemman oloinen.

Nuotiolla makkaraa, mutta kun tuo lumi tulee niin märkänä (onko muuten kovin paljon erilaista lunta olemassa? Märkää ja kuivaa), niin ei viitsi kauaa tulilla istua, joten telttaan suojaan. Puolen tunnin päästä otsalampun patterit sammuvat, onneksi on varapatterit. Paitsi, että joko ne tai laturi on rikki ja siis eivät anna virtaa ollenkaan. Hienoa. No, onneksi on led telttavalo, paitsi kunnes senkin patterit sammuvat, noin 20min otsalampun jälkeen. Siihen ei ole varapattereita. Ollaan siis nuotionvalon varassa. Tuossa alla vielä ulkona on hivenen valoa, mutta ei kauaa.

No, takaisin tulille seisoskelemaan. Lumisadekin hiljeni, hetkeksi. Siinä puoli kahdeksan aikaan siirryin sitten yöksi telttaan. Kännykän salamalampun kanssa tavarat paikoilleen ja herra pussin sisään. Onneksi uni tulee aika pian. Yön aikana välillä sataa lunta, välillä on ihan kirkas tähtitaivas ja sitten taas tuulee ja sataa. Teltan sisällä lämpötila vaihtelee mittarin mukaan alkuillan +4 asteesta keskiyön -3 asteeseen, ja aamulla 0 paikkeille. Availen yöllä teltan aukkoja vähän lisää, jotta hengityskosteus pääsisi paremmin pois. Toisaalta ulkona on kohtuu märkää joten en tiedä onko siitä enemmän haittaa kuin hyötyä. Aamulla kun herään hiukan ennen klo 8, on katossa ja seinien alaosassa hiukan kosteutta, mutta ei paljoa. Makuupussi ja muut tavarat ovat käytännössä kuivia. Telttalamppu muuten syttyy vähäksi aikaa taas, kömmin ulos aamupizzalle ja otan pikaisen kuvan. On vielä hämärää ja lunta tulee taas.

Takaisin sisälle aamuteetä keittelemään. Virtuaali-absidi käyttöön, ihan muuten vaan. Eli siis sisäteltta irti yhdestä nurkasta, jotta saadaan "maavarainen" pohja keittimelle ja oikeastaan kuumalle kattilalle ja sen kannelle. Hyvin toimii, helpottaa myös kenkien laittoa, vaikka onnistuu se ilmankin tätä viritystä. En sitten tiedä jos on paljon kovin märkiä vaatteita, että miten sitten niiden kanssa toimitaa tällä teltalla. Eteistilaa kun ei kauheasti niiden säilytykseen ole, ja sisätelttaan ei umpimärkiä vaatteita viitsi tuoda. No, se selviää aikanaan ja toki jos olosuhteet ovat sellaiset, tai saattavat muuttua sellaisiksi, niin voinhan ottaa matkaan kahden hengen pienen tunneliteltan, pienellä eteisellä.

Alla vielä otos leiripaikalta valoisan aikaan, klo 9 jälkeen. Tässä kohtaa loppui sitten myös kännykästä virta. Näppärää. Todennäköisesti jos mukana olisi oikea kamera, myös siitä olisi loppunut 10min sisään akku. Siinä sitä mietittävää seuraavalle reissulle. Riittääkö kassillinen pattereita, varakännyköitä ja muita rensseleitä vuorokaudeksi?

No, toisaalta nyt kun tekniikka ei ole häiritsemässä, niin voi hyvin keskittyä luonnosta nauttimiseen. Leirin purku, ja tepastelemaan kohti Sorsakolua. Ajattelin mennä sinne paistamaan loput makkaroista ja keittämään teetä. Noin 5km kävely pitkin polkuja, metsäteitä ja umpista kartan kanssa. Hienoa alkutalven maisemaa, rauhallista ja tunnelmallista. Hiukan ennen laavua, umpisessa hirvi lähtee vähän matkan päästä karkuuseen. En nähnyt sitä, mutta tunnistin äänen selvästi, sellainen mikä syntyy kun raskas eläin ponnahtaa liikkeelle mutta sitten jolkottaa täysin ääneti metsässä. Tuoreet jäljet vahvistivat asian. Tästä n 10min päästä vastaan kävelee hirvimies. Jätän huomioni kertomatta, tokkopa siitä iloa olisikaan. Hirvi on tuossa ajassa jo voinut juosta vaikka 3km päähän. Sorsakolulla makkara maistuu ja tee virkistää. Siitä toinen 5km eri reittiä autolle ja kohti sivistystä. Noin, marraskuun telttailu tuli sitten hoidettua ja joulukuu aloitettiin luonnon helmassa. Mukavaa oli ja varusteet, elektroniikkaa lukuunottamatta, toimivat mainiosti. Tästä on hyvä jatkaa, lisää pakkasta vain kiitos.