Näinkin käydä voi

No niin...

23.11. Lauantaina oli tarkoitus mennä Evolle viettämään telttaretkeä alkavan talven merkeissä. Jätin auton Rahtijärven p-paikalle ja lähdin repun kanssa polulle noin klo 13 aikoihin. Aurinko paistoi mutta niin kovin matalalta, ettei siitä metsässä juuri päässyt nauttimaan. Suuntasin ensin Sorsakolua kohti, mikä on tuttu paikka, mutta reitti tällä kertaa uusi.

Perille pääsin noin tunnin kävelyn jälkeen, mutta laavu olikin jo varattu neljän retkeilijän ja parin koiran voimin. Ei sinänsä yllätys, kun siihen pääsee toista reittiä noin 0,5km päähän autolla. Jatkoin matkaa Haarajärveä kohti ja siitä edelleen Taurun retkeilyalueen puolelle Koveroa kohti. Maisemat olivat oikein mukavia.

Talvi tekee tuloaan. Pikkujärvien rannat oli jo osittain jäässä.

Perillä Koveron laavupaikalla ei sitten ollutkaan laavua eikä kotaa, kuten kartassa ja Taurun opastaulussa kerrottiin. Siellä oli pelkkä nuotiopaikka. No, jatkoin sitten toiselle retkilaavulle, noin 0,5km päähän. Saavuin perille juuri ennen pimeää. Kiva paikka kahdella laavulla ja nuotiopaikka keskellä. Tulet pystyyn, teltta toisen laavun viereen ja makkaran paistoon. Pimeä tulikin sitten tosi äkkiä ja oli myös tosi pimeää. Hieno tunnelma, kun puissa on ohut lumipeite, tähdet loistavat kirkkaana ja nuotion ääni on ainoa mitä kuuluu.

Istuin tulilla reilu pari tuntia, kunnes rupesi tulemaan kylmä. Pari astetta pakkasta ja rupesi tuulemaan vähän enemmän. Päällä yhtä lisäkerrosta lukuunottamatta kesäretkeilyvaatteet. Pakko siirtyä telttaan, makuupussin lämpöön. Kello on noin 19 illalla. Pikku jumpat, jotta kroppa lämpenee, sitten nopeasti kuivat univaatteet päälle ja makuupussiin. Kesä sellaiseen. Otin siis mukaan kesä-untuvapussin kun ajattelin että pärjään sillä. Miesten mukavuusaste +2 astetta. Lisäksi silkkipussi. No, katsotaan miltä tuntuu. Vartin päästä totean että takapuoli ja varpaat on kylmät. Ei väsytä yhtään. Kirja käteen, neule päälle ja lukemaan. Lueskelen pari kymmentä minuuttia, kunnes kiinnostus hiipuu. Kello on vajaa 8. Ei hitto soikoon, mitä tässä tekisi? Tulille voisi mennä takaisin istumaan, mutta ei oikein innosta. Pitäisi olla enemmän lämmintä vaatetta mukana siihen hommaan. Eikä ole järkeä 5 tuntia polttaa puita "turhan takia". No mitäs sitten? Aurinko nousee kahdeksan aikaan aamusta, mihin on siis 12 tuntia. Ennen sitä ei ole mieltä lähteä maastoon kävelemään, pimeässä liukkaille kiville ja puunjuurakoille. Jos nyt jään telttaan makaamaan, tarkoittaa se 12 tuntia odottelua, kylmässä palellen ja harmitellen. Uni kun tulee, niin se on taas katkonaista tunnin välein heräämistä ja aamun odottamista. Ei mitään järkeä. Telttalamppu päälle ja kartta käteen. Ok, tietä pitkin on noin 1,5 tunnin kävely takaisin autolle, siitä reilu puolituntia kotiin. Perillä klo 23 aikaan illalla, niin kerkii vielä hyvin nukkumaan. Hmm, mietitään...

Voi voi, ei kun ylös ja leirin purkaus. Nuotioon vielä pari pientä puuta, antamaan valoa ja tunnelmaa. Pikainen tavaroiden pakkaus ja yön selkään otsalampun kanssa. 

Nyt kun ratkaisu oli tehty, niin olo paranee nopeasti. On oikeastaan kiva taas kävellä, teltassa makaaminen rupesi kyllästyttämään. Tähdet loistavat hienosti ja matka taittuu mukavasti reippain askelin. Tältä varmaan pojista tuntui, kun noin 6 vuotta sitten käveltiin viimeisenä päivänä autoa kohti. Aikataulu piti, ja hiukan ennen klo 23 vaimo ja tytär ottivat iloisena miehen ennenaikaisen kotiutumisen vastaan. No, näinkin voi siis reissulla käydä. Ei harmita, suunnitelma vain muuttui matkan aikana. Seuraavalle telttaretkelle lähtee kyllä talvipussi mukaan ja myös vaatteet paremmin kelin mukaan. Kesävarusteet laitetaan nyt syrjään, talvi on siis taas tullut :)

Tulkoon talvi ja pakkaset!

Poikkesin extemporee Tampereen Kalevan Prismassa. Naisväki oli Pirkkahallilla messuilla ja minulla oli siis jokunen tunti aikaa hoidella tarpeellisia asioita, kuten päivittää retkivarusteita.

Tähän asti olen talviyöpymiset hoitanut Marmotin 3-vuodenajan kuitupussilla, minkä mukavuusarvo on -8. Ei siis kovin paljoa, joten ei mikään ihme että -10 astetta kylmempinä öinä on vähän paleltanut. Nyt osui Prismassa silmään Rab makuupussien -20% alennus. Jonkun verran olin näihin tuotteisiin jo perehtynytkin, ja siellä oli ihan potentiaalisia vaihtoehtoja ihan listahinnoillakin.

Mukaan lähti kaksi talvipussia. "Peruspussi" Rab Ascent 900 malli, minkä mukavuusarvo on -19, paino 1500g ja 220 pituutta. En sinänsä tarvitse noin pitkää mutta talvella on hyvä jos voi laittaa osan vaatteista ja varusteista pussin jalkopäähän kuivumaan/pysymään lämpinä. Sain tästä kassalla vielä ylimääräisen -15% erikoisalennusta joten tuli todella hyvät kaupat. Lisäksi astetta laadukkaampi Rab Andes 1000 malli, minkä mukavuusarvo jopa -26 ja extreme -49 astetta, lisäksi pinta vettä hylkivää materiaalia. Painoa 1700g ja sama pituus. Kyllä näillä pitäisi jo pärjätä Suomen Lapinkin talvessa ilman ongelmia.

Alla nämä säilytyspusseissa mitkä tulivat mukana. Kirsi vähän ihmetteli makuupussien kokoa kun olivat näin autossa. Kaksi merimiessäkkiä :)

Makuupussit avattuina, vasempi Rab Ascent ja oikea Andes. Tarkastaja mukana touhussa tietenkin.

Tässä sovituskuvat. Molemmat tuntuivat pikaiseltaan hyviltä, Andesin materiaali jotenkin jämäkämmältä.

Tässä sitten pussit pakattuina omiin kompressiopusseihin. Vakio muropaketti antamassa mittakaavaa.

Varsinkin näiden keveys tuntui loistavalta, molemmat painavat vähemmän kuin aiemmin mainittu Marmotin kuitupussi. Saa nähdä koska näitä pääsee käyttämään ja paljonko tilaisuuksia tulee tänä talvena. Toivottavasti paljon ja kylmiä öitä :)

Tepastelua lähimaastoissa

Sunnuntai 13.10. oli niin hieno aurinkoinen syyspäivä, ettei vaan voinut olla sisällä.

Lähdin tepastelemaan kotoonta Nautalammea kohti metsän läpi. Reittivalintana oli tällä kertaa mennä sieltä mistä en ikinä ennen ole mennyt ja mahdollisimman paljon polkuja ja teitä vältellen. Loppusyksy ennen lumentuloa, sekä kevät ovat tähän mainioita ajankohtia kun luonto ei rehota enää/vielä ja on helppo liikkua siellä missä taas kesällä on esim. Kaksi metriä heinää. Matkalla löytyikin useita mielenkiintoisia uusia paikkoja.

Hieno sammalpintainen harju.

Entinen Vanajanlinnantie, mikä suljettu vanhoilla heinäpaaleilla.

Nautalammi syysvalossa.

Kyllähän se ulkona tepastelu aina virkistää, vaikkei kestäisi kun muutaman tunnin. Tässä tuli noin 10km matkaa.

Syysretkeilyä vaimon kanssa

Sain vaimolta häävuotispäivälahjaksi (onkohan tuollaista sanaa muuten olemassa) telttayöretkiseuran (onko tämmöistä sitten).

Puoli vuotta kun oli tullut jo täyteen hääpäivästä, niin päätin käyttää kortin.

Lähdimme perjantai-iltana Turenkiin Kesijärvelle, samaan paikkaan missä juuri viikko sitten la-su olin toisella kokoonpanolla ollut retkeilemässä. Toimiva paikka pikaretkelle, niin mikäs siinä.

Lähtö viivästyi siten, että oli jo pimeää kun pääsimme perille.

Teltta (tällä kertaa Hillebergin Nammatj2, kahden hengen teltta kun edellisellä reissulla oli Fjällrävenin Akka Endurance, kolmen hengen isompi "gt" versio) pystytettiin yhdessä otsalamppujen valossa.

Sytytettiin nuotio märillä puilla ja heikolla tuulella. Pieniä haasteita mutta onnistui sitten kuitenkin.

Makkaraa ja teetä, minkä jälkeen telttaan nukkumaan.

Kirsillä haasteita jalkojen ja selän kanssa, mutta niistä selvittiin ja kahden makuupussin sisällä oli kuulemma ihan lämmintä.

Yöllinen pissakäynti pimeässä metsässä +2 asteessa on tietty vähän erilainen kokemus kun kotona +21 asteessa valoilla. Muuten yö meni ihan siedettävästi.

Aamulla ulkona odotti melkoinen sumu.

Järveä ei alkuun näkynyt ollenkaan.

Pakkasimme tavarat, kävimme vielä pikaisesti kävelyllä maastossa ja ajeltiin kotiin aamukahville.

Kirsi lupasi lähteä taas retkeilemään kun on kesä ja lämmintä.

Sehän minulle sopii hyvin, lämpimiä kesäkelejä odotellen.

Syysretkeilyä

Lauantaina 5.10. Retkeilijät Hilla ja Moona taustajoukkoineen suuntasivat Turengin Kesijärvelle viettämään syksyistä iltaa ja jännittävää telttayötä metsässä. Tässä teltta on saatu jo pystyyn ja nukkumisvarusteita laitellaan sisälle. Homma saatiin juuri valmiiksi ennen pimeän tuloa.

Paikka on oikein mukava, järven rannalla, pienen kävelymatkan päässä autolta, mutta kuitenkin tähän hommaan juuri sopivasti erämaa meininkiä.

Paistettiin makkaraa ja hörpättiin kaakaota. Ei satanut, tuuli juuri sopivasti että nuotio eli hyvin ja puut humisivat mukavasti. Järvellä pari joutsenta ääntelivät välillä ja vastarannalta näkyi himmeä valo järven ainoasta mökistä. Puoli kymmenen aikaan kömmittiin telttaan lukemaan iltasatuja ja rauhoittumaan. Moona jäi tyytyväisenä eteistilaan kissakäärölle reppujen päälle.

Telttavalo kun oli sammutettu, Hilla kyseli pari kertaa tuulen huminasta puissa ja nukahti sitten tyytyväisenä isukin ja enon väliin. Yö meni sujuvasti, Hilla taisi kerran nousta puoliksi istumaan ja varmisteli että kaikki on hyvin ja jatkoi nukkumista. Aamulla heräiltiin auringon paisteeseen siinä klo 9 aikoihin. Hilla oli 2/3 makuupussissa mutta ihan tyytyväisenä. Vahvaa retkityttö ainesta.

Aamupalaksi puuroa, leirin purku ja sitten kävellen lähimaastoa tutkimaan.

Ajatusten vaihtoa kaverusten kesken.

Lounaspaikalla Kesijärven toisella rannalla. Alkupalaksi tarjolla iloista Hillaa.

Mondulikin niin nauttii kun saa olla retkellä mukana.

Kiva retki, arvatenkin tällä porukalla.