Käyn läpi varusteet osakokonaisuuksina, alla kuva koko setistä.
Hiihto ja muu liikkuminen
Suksina oli uudet Itävaltalaiset Hagan Xtrace tunturisukset ja niissä X-trace siteet. Suksien ja siteiden yhteinen mallinimi on käsittääkseni ihan sattumaa. Molemmat voi hankkia ilman toisiaan ja esim. x-trace siteitä käytetään usean suksen kanssa. Suksilla ei tullut hiihdettyä metriäkään ennen Lapin reissua, ainoastaan siteet "kylmätestasin" kotona omien talvisaappaitteni kanssa. Sukset ovat 210cm pitkät. Omalle 179cm pituudelle lyhyemmätkin olisivat riittäneet, mutta halusin varmistaa niiden hankikantavuutta ylimääräisellä 10cm pituudella. Edellisen reissun 250cm pitkät metsäsukset kyllä kantoivat hyvin, mutta ohjaaminen kelkkaurilla tai umpisessa puiden keskellä oli haasteellista. Lisäksi kun kuljettiin lumikengillä, sukset tulivat reilusti ahkion yli edessä ja/tai takana, mikä tiheämmässä metsässä oli hankalaa. Niiden siteet olivat myös mallia "perusruotsalainen", mikä ei tukenut kenkää sivusuunnassa kovin hyvin.
Uudet sukset toimivat hyvin, samoin siteet pelasivat moitteetta. Kiinnitys ja avaus tapahtui nopeasti ja luotettavasti. Suksien teräsreuna auttoi mukavasti kovapintaisten mäkien sivulaskussa. Hankikantoa ei varsinaisesti tullut testattua suksilla, koska pehmeässä 40kg ahkio painoi aina suksien takaosan lumeen. En usko, että pidempi suksi olisi asiaa muuttanut juurikaan. Varmasti jos on liikkeellä ilman ahkiota esim. Repun kanssa, ja lumi on oikein höttöä, niin pitkät metsäsukset puoltavat paikkaansa. Meidän vaelluksille tällaiset aavistuksen lyhyemmät sukset tuntuvat optimaalisilta. Suksien suomupohja tuntui myös pitävän ihan hyvin. Toki oikein jyrkissä ja kovapintaisissa nousuissa piti vetää haarakävelyä tai poikittain rinnettä ylös. Tällä kertaa lumikenkiin ei kuitenkaan mäkien takia tarvinnut kertaakaan vaihtaa.
Lumikengistä lyhyesti. Mukana oli TSL 227, mikä varmaan on kokolailla yleisin lumikenkä, kun sitä monet kaupat esim. Prisma on pitkään myynyt alennuksella. Vaihtoehtona olisi ollut paremmin kantavat Tubbsit, mutta jätin ne kuitenkin kotiin (kuvassa nämä vielä lähdössä mukaan). TSL:t ovat vähän kevyemmät ja pienempinä helpompi kuljettaa ahkion päällä. Oletin myös että näiden tarve on vähäistä, mikä pitikin paikkansa.TSL:ssä on hyvät raudat pohjassa ja X-trace sidettä vastaavat hyvin toimivat siteet. Kantavuus oli pääasiassa riittävä. Käytimme lumikenkiä vain tauoilla ja leiripaikalla. Aikaisemmilla reissuilla niitä on tarvittu myös jyrkemmissä nousuissa, ja nytkin jos olisimme kulkeneet reissun toisinpäin, olisi Lemmenjoen jokilaaksosta ylös tuntureille nousu ilman lumikenkiä ollut haasteellista. Lisäksi lumikengät ovat hätävara jos sukset hajoavat.
OAC:n sauvoista jo kirjoitinkin itse reissublogissa. Ne pettivät ensimmäisen kerran 2 tunnin hiihdon jälkeen ja uudestaan toiseksi viimeisenä päivänä. Molemmissa tapauksissa niihin kohdistui normaalia enemmän "vääntöä", yllättävän tilanteen ja voimankäytön johdosta. Sauvojen tulee mielestäni tällainen kestää, puhutaan kuitenkin vielä tavallisesta retkihiihdosta. Molemmissa tilanteissa siis toisen sauvan sompa lähti irti. Ensin kierreosasta ja myöhemmin koko kärkiosa irtosi. Odottelen nyt valmistajalta uusia sauvoja (ovat tulossa jo), ja katsotaan onko niissä jotain rakenteellisia eroja. Varasauva on kuitenkin talvivaellukselle syytä ottaa, nyt siitä saatiin hyvä muistutus.
Ahkiona meillä molemmilla on Savotan Paljakat. Hankittu 2011, ja tämä oli ahkioiden neljäs varsinainen retki. Kaksi vuotta sitten omasta ahkiostani vääntyi toinen aisa ja tällä reissulla toinenkin muuttui kurvikkaaksi. Oletin, että mutkaa on sen verran vähän ettei se haittaa liikaa. Käytännössä kun ahkio painaa reilu 40kg, ja lasketaan kovaa tunturirinnettä alas, on mutkainen aisa ikävä asia. Ahkio pyrkii menemään omaan suuntaan alaspäin, ja kun sitä yrität ohjata kyljen kääntöliikkeellä, aisan mutka joustaa ja vääntyy entisestään, sen sijaan että ohjaus kääntäisi ahkiota haluttuun suuntaan. Eli aisat menee nyt kuitenkin vaihtoon. Ahkiona Savotan Paljakka vaikuttaa kuitenkin ihan hyvältä. Pressu ja kiinnitysnarut toimivat hyvin. Tilaa voisi olla enemmän, koska viikon tavaroilla kuormasta tulee aavistuksen korkeahko. Semmoinen noin puoli metriä lisää pituutta voisi tarjota sopivasti lisätilaa, vaikeuttamatta vielä ahkion liikkumista liikaa. Toki nyt pitää vain tarkemmin katsoa mitä otetaan mukaan ja mikä jää kotiin.
Yöpyminen
Telttana oli nyt siis Fjällräven Akka Endurance 3, mikä on hankittu 2011 kesällä. Se on tietyllä tavalla edelleen suosikki telttani. En tiedä johtuuko se väristä vai siitä, että sen kanssa on tullut eniten tehtyä mukavia useamman henkilön reissuja. Toki se on myös tilava, etenkin iso eteinen on mukava ja myös kaksi ovea vastakkaisilla seinillä oli myös tälläkin reissulla erittäin hyvä ominaisuus. Suljimme aina tuulen puolella olevan oven, jolloin liika veto jäi pois ja kuitenkin liikkuminen sekä näkyvyys ulos onnistui hyvin. Teltta on erittäin tukevan oloinen ja vaikuttaa kestävältä kaikin puolin. Pystytys käy helposti ja nopeasti. Teltta painaa noin 4,5kg ja on sen verran iso pötkäle, että rinkassa sitä ei mielellään turhaan kanna. Kesäreissulle otan mieluummin kevyemmän teltan mukaan, mutta ahkiossa tämä kulkee hyvin. Meille kahdelle tilaa tosiaan oli riittävästi talvivarusteidenkin kanssa. Kolmelle äijälle ottaisin talvella jo isomman teltan, kesällä taas tämäkin riittää.
Makuupatjana mukana oli Expedin Downmat Xp 9 LW, eli isoin ja lämpimin mitä löytyy. Kevyempikin vaihtoehto olisi nyt riittänyt, mutta tämä on helppo ja nopea täyttää sekä antaa niin mukavan alustan, että kyllä kelpaa. Sellainen havainto tuli, että patjan alapohjaan kerääntyi teltassa yön aikana aikana paljon kosteutta, mikä piti sitten kuivattaa aamulla ennen pakkaamista. Kaverillani oli telttakankaan päällä ensin kevyt alumiinipintainen solumuovipatja ja sen päällä thermarestin patja, niin kosteutta ei syntynyt käytännössä ollenkaan. Untuvapatjan kanssa kuivatus on siis tehtävä huolella aamuisin tai käytettävä jotain lisäpatjaa teltan pohjan välissä.
Makuupussina oli Rabin Ascent 900, mikä oli vähintään riittävä. Olosuhteisiin nähden hiukan kevyempikin olisi riittänyt, mutta seuraava varastosta löytyvä olisi jo kesäpussi. Kolmen vuoden pussi on kuitupussi, mikä painaa tuota Rabia enemmän ja vie myös selvästi isomman tilan. Ehkä joku -5 olosuhteisiin riittävä, vajaan kilon painoinen untuvapussi olisi ollut nyt paras. No, tällä pärjättiin kun pidettiin pussia auki jos tuli kuuma.
Tyynynä oli Expedin pillowpump, millä voi myös patjaan pumpata ilman jos sen oma mukana tullut pussi hajoaa. Tyyny toimi ihan hyvin.
Vaatetus
Hiihtotakkina oli Fjällräven Singi Jacket, mikä toimi hyvin. Karvahuppu antoi mukavasti tunturilla suojaa tuulelta. Kylkien ilmanvaihtoaukkoja oli helppo säätää tilanteen mukaan. Takki hengitti kaiken kaikkiaan mielestäni ihan hyvin, missään kohtaa sen sisälle ei kertynyt liikaa kosteutta. Jonkinlaista navigaattorin kiinnikettä (metallirengasta tms) jäin kaipaamaan.
Housuna perus Fjällräven G-1000 malli, en muista mikä. Olen aiemmin käyttänyt hiihtohousuja, mutta nyt kun oli niin lämmin, halusin paremmin hengittävät, mikä olikin ihan järkevää. Hikoilua riitti joka tapauksessa. Välillä tuntui, että ohuimmatkin pitkät kalsarit ovat liikaa.
Kenkinä koko reissulla oli käytössä Kanadalaiset talvisaappaat irtohuovalla. Irtohuovat kastuivat joka päivä sekä hikoilun, että välillä kenkään menneen lumen takia. Huopia olisi pitänyt olla kaksi paria, jolloin kuivattaminen olisi varmaan ollut helpompaa. Nytkin pärjättiin, mutta jos olisi ollut kylmempi keli eikä tupia välillä käytössä, niin tilanne olisi voinut olla toisenlainen. Tässä kehityskohta jatkolle.
Hiihtopipoja oli vain yksi, ja kun se kastui märän lumisateen takia, piti käyttää toista buffaa hattuna. Hiihtohanskoja oli kahdet, mikä onkin minimi. Kaksi pipoa jatkossa mukaan.
Alusvaatteita ja kerrastoja oli kahdet, osittain kolmet, mikä oli sopiva määrä. Oli hyvä idea myös ottaa eri paksusta vaatetta mukaan, koska hiihto-olosuhteista ei kotona voinut kovin tarkasti tietää. Nyt mentiin lähes kokoaika kaikkein kevyimmällä kerrastolla.
Tauko- ja leirivaatteina mukana oli kevyt toppatakki ja lasketteluhousut. Molemmat tuli tarpeeseen, kun tunturilla istuttiin tuulisempana iltana. Toppatakki oli myös mukava heittää legitauoillakin päälle ja tuulettaa hiihtotakkia ruokailun ajan.
Tekniikka
Kuvauskalustona oli allekirjoittaneella mukana Canon Eos 100d, minkä kanssa Canonin Ef 40mm stm pannukakku linssi ja Tokinan 11-16mm laajakuva putki. Ajatuksena oli pitää tuo 40mm oletuksena rungossa kiinni ja kantaa kameraa kokoajan helposti käytettävissä omassa pienessä suojalaukussaan. Joko olalla tai ahkion valjaissa kiinni. Käytännössä kuitenkin suojalaukku häiritsi hiihtämistä ja liikkumista sen verran, että kamera siirtyi 1. Päivän jälkeen ahkioon. Samalla käyttöön jäi tuo laajakuvaputki, koska se kuitenkin sopii paremmin maisemakuvaukseen. Kaiken kaikkiaan kuvattua tuli harvinaisen vähän, suurimpana syynä ehkä laiskuus kun kuvaaminen vaati aina ahkiosta kameran esille ottamisen. Muutenkin mieli oli sellainen, että nautitaan nyt täällä olosta eikä niinkään keskitytä kuvaamiseen. Kännykällä en kuvannut juuri ollenkaan, koska halusin varmistella akun riittävyyttä mahdollisiin tärkeisiin puheluihin. Vara-akku olisi tässä ollut toki ratkaisu, mutta se jäi kotiin. En oikeastaan tiedä miksi, ei tuo nyt niin paljoa paina tai vie tilaa. Hmm...kehityksen paikka tässäkin.
Valaisimina oli otsalamppu ja telttaan oma lamppu. Molemmissa riitti yksi satsi pattereita, johtuen myös siitä että valoisaa aikaa riitti pitkälle.
Ruokaa valmistettiin Primuksen kaasukeittimellä ja kattilasarjalla. Kaasua meni vajaa yksi isompi pullo sekä jonkun verran keskikoisesta. Kaasukeittimen alla pidettiin tavallista tarjotinta, ilman sitä keitin vajoaa pikkuhiljaa lumeen.
Kokonaan uutena välineenä mukana oli Garminin 450s navigaattori. Sitä käytettiin tehostamaan etenemistä, eli välillä tarkastettiin sijaintimme ja muutamia kertoja eroa oletettuun olikin jokusia satoja metrejä. Pääasiassa kuitenkin mentiin kartan ja kompassin avulla. Navigaattori toki on myös hyvä lisäturva, jos onnettomuustilanteessa pitää ilmoittaa tarkka sijainti.
Kalastusta varten oli kaira (myös juomaveden santia helpottamaan), pilkkivehkeet ja kärpäsen toukkia.
Muuta tavaraa oli: kevyet lumilapiot molemmilla, kiristysremmejä, nippusiteitä, kompassit, tulitikut, muovipusseja, Jeesus-teippiä, aurinkovoidetta ja huulirasvaa (ihan pakolliset kevät-talvella Lapissa), pesuainetta (astiat ja kroppa), pieni pyyhe, wc-paperia (yllätys?), aurinkolasit.
Mitään pelikortteja, kirjoja, matkaradiota ei otettu mukaan, koska tiedettiin että juttua riittää ja uni tulee illalla kuitenkin aika nopeasti.
Ruoka
Olimme jakaneet ruokavastuun niin, että minä hoidin aamupalan ja lounaan, ja Altti päivällisen ja iltapalan. Lisäksi molemmilla oli mukana jälkiruokaa ja omat naposteltavat. Aamupalaksi oli pääasiassa valmispuuropussit per mies ja kaksi ruisleivän palaa voin ja valmiskahvin kera. Vaihtoehtona lämmin kuppi juomia. Lounaaksi oli perunamuusia (jauhetta, mihin noin 0,5 litraa vettä sekaan), ja sen kanssa säilykkeenä poroa, sikaa tai kanaa. Lisäksi pari annosta valmisretkiruokaa, eli riisi/pasta + lihaa + kasviksia. Jälkiruuaksi erilaisia kiisseleitä ja lettuja lakkahillolla. Lounaaksi astetta järeämpää pastaruokaa. Iltapalalla teetä, leipää, metwurstia jne. Juomaksi oli vettä, sekä hengen kohotuksiin salmiakki-kossua. Naposteltavina välipaloiksi ja energiaa tuomaan rusinoita, pähkinöitä, suklaata ja kuivattuja hedelmiä.
Ruokaa oli mukana kymmeneksi päiväksi ja koska olimme matkalla vain kuusi päivää, ei tarvinnut pahemmin säännöstellä. Ruoka myös maistui hyvältä ja varsinkin tuo perunamuusijauhe oli onnistunut valinta. Edellisillä reissuilla ollaan menty riisi ja pasta linjalla, mutta luin että tuo perunamuusi on paino/energia arvoltaan parempi valinta ja siitä sai myös oikein maittavan aterian valmis-säilykkeiden kanssa. Ruskistimme säilykelihat voin kanssa retkipannulla, njam.
Vihanneksia ja hedelmiä (tuore) emme ottaneet mukaan ollenkaan, joten ne maistuivatkin sitten viikon tauon jälkeen. Lisäksi oluet ja limsat jätettiin nyt pois painon säästämiseksi. Hyvin pärjättiin ilmankin.
Painon säästämisen kannalta, kuivaliha olisi hyvä vaihtoehto mutta se pitäisi itse kuivattaa koska kaupassa valmiskama maksaa ihan sikana.
Luonnosta saimme tällä kertaa muutaman ahvenen (heitettiin takaisin), ja yhden Harjuksen, mikä grillattiin autiotuvan kamiinassa ja maistui oikein hyvältä.
Ensiapulaukku
Viimeisenä vaikkei vähäisimpänä, ensiapulaukun sisältö:
Laastareita (tarvittiin), sideteippi, siteitä, käsidesinfiointi (päivittäin käytössä), minisakset, kumihanskat, Buranaa, asperin, zyrtec, vetyperoksidi, rakkolaastari, silmätippoja, kurkkupastilli. Lisäksi allekirjoittaneella oli jalkatulehdukseen lääkkeet, mitä otettiin 2 kertaa päivässä.
Tälläkin kertaa selvittiin helpolla omien vaurioiden osalta, hyvä niin.
Yhteenveto
Kaiken kaikkiaan reissu onnistui varusteiden osalta (ja muutenkin) ihan mukavasti. Ainoat tavallaan turhat mukana, oli nippu varapattereita ja 3-4pv ruoka-annokset. Ruuan osaltakin söimme ensin painavimmat pois ja kotiin palautettiin vain kuivamuonaa ja "jauhopusseja". Kehityskohteiksi itselleni jäi paremmat sauvat, varasauva, toiset irtohuovat kenkiin, toinen hiihtopipo, kevyt lisäpatja/kangas, kännykän vara-akku, ja vielä kevyempi välikerrasto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista.