keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Lontoon reissu

16.5 perjantai

Lähdimme Lontooseen nukkekotimessuille, melkein koko perheen voimin. Vanhin poikamme Miku jäi pitämään huolta Suomen uskottavasta puolustuksesta, ja prinsessa Victoria jäi huolehtimaan kodin ylläpidosta. Vikka-Vickan apuna oli ainakin Sanna-täti, mummi ja pappa. Ehkä muitakin joista meille ei kerrottu. Ai niin, oli täällä käynyt myös Wilsonin kissa, ainakin pihalla luimuilemassa. Nimitämme sen tässä samalla Wilson junioriksi. Mutta siis itse tarinaan, eli Lontoon matkaan...

Meitä oli siis meidän perhe, sekä siskoni Milja. Kirsi ja Emma kävivät lauantaina nukkekotimessuilla, me muut vain lomailimme. Lähtö oli perjantaina iltapäivällä. Lensimme Norwegianin koneella Gatwickiin, mistä sujuvasti junalla yhden vaihdon kautta Waterloon asemalle. Hotellimme oli parin sadan metrin päässä asemalta. Aurinko paistoi tullessa (kuten koko 4pv ajan, yötä lukuunottamatta), ja lämpöä oli reilut parikymmentä astetta. Kävimme iltakävelyllä rannassa, London eyen liepeillä. Seurasimme katuesiintyjiä, ja etsimme ruokapaikkaa. Lopulta söimme hotellin viereisellä kadulla katukana-ruokapaikassa.



Allekirjoittanut teki vielä iltavalaistuksessa kävelykierroksen Big Benin, Trafalgar Squaren ja Waterloo stationin kautta.



Kahden tunnin aikaero ja lentomatka pisti kuitenkin väsyttämään, sekä oikean jalan päkiä muistutti taas rajoituksistaan, joten puolen yön aikaan nukkumatti kutsui minuakin.

17.5 lauantai

Kirsi ja Emma lähtivät tosiaan heti aamusta messuille. Me kolme muuta lähdimme häröilemään Thames joen vartta pitkin. Kuten kuvasta näkyy, älyn titaanit vauhdissa.


Suuntasimme Tate Modernille sivistämään itseämme. Siellä olikin kaikenlaista jännää. Tässä muutamia otoksia.




Tate Modernin edessä oli tutun näköinen silta. Muistimme nähneemme sen ainakin yhdessä velho elokuvassa, missä se saikin aika kyytiä.


Joella meni melojia kajaakeillaan ja minulla tuli heti hinku päästä mukaan. Tosin teen tuota kyllä mieluummin Suomen puhtaissa joissa ja järvissä, missä voi välillä käydä uimassa ja valmistaa ruokaa samaa vettä käyttäen.


Modernin sivistyksen jälkeen Milja ja minä suuntasimme HMS Belfastille, ja Aaro lähti pelipaikkaan magic korttien kanssa. Toisen maailman sodan aikainen, suurissa tilanteissa mukana ollut sotalaiva olikin oikein mielenkiintoinen kohde. Meillä vierähti siellä vajaa kolme tuntia, kun kävimme laivan tiloja ja historiaa kattavasti esittelevän kierroksen läpi. 

Laivalla oli myös ammattinäyttelijöitä suorittamassa laivarutiineita. Tässä on ruuan valmistus menossa.


Lääkäriosastolla suoritettiin kivuliasta hampaan poistoa. Kaikkeen sitä näyttelijät venyvätkin.


Mutta siis asiallisesti jos puhutaan, niin laiva on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Kolme tuntia kun tähän varaa, niin ei tarvitse juosta paikkoja läpi. 

Tässä vielä ulkokuvaa laivan komeista tykeistä ja Suomen Cher laulamassa "if i could turn back time" USS Missourilla.


Laivakeikan jälkeen otimme metron Waterloon asemalle, missä Aaro liittyi takaisin remmiin. Suuntasimme keskustaan ja sen kauppoihin sekä ihmisvilinään. Lelukauppa Hemleystä löytyi tällainen hieno "autorata". Miksei näitä ollut 30 vuotta sitten kun olin varma että minusta tulee Jedi isona?


Liikenteestä bongasin helposti Ferrareita, Lamborghineja, Porcheja, Rolseja, Bentleytä jne. Mutta myös yksi oikeasti hieno autokin sieltä löytyi. Kuljettajaltakin sain reilun kiitoksen, kun kuvasin heidän ainutlaatuisen menopelin. Paljonkohan tässä on oikeasti Volsua...


Illalla söimme jossain, uskoakseni. En kylläkään nyt muista mitä ja missä. Ehkä se ei sitten ollut maailman erikoisinta ruokaa.

Sunnuntai 18.5.

Milja suuntasi kirpputorille aamusta ja me muut nukuimme vähän pitempään. Aamupalan jälkeen (hotellissa oli ihan jees aamupala muuten) menimme metrolla luonnontieteelliseen museoon. Siellä olikin sitten kohtuullinen ruuhka, kuten monessa muussakin paikassa. Dinosaurus ja nisäkäs osastojen jälkeen menin Britannian ihmishistorian erikoisosastolle. Muut, myös Milja mukana taas, kiersivät lisää perusnäyttelyitä. Minä olen ne nähnyt jo pari vuotta sitten edellisellä Lontoon reissulla. Erikoisnäyttely olikin todella mielenkiintoinen, siellä oli esim. 500.000 vuotta vanha ihmisen sääriluu. Aika vanha, kun sitä pysähtyi miettimään. Lisäksi Britannian maantieteellinen historia ja miten eri eläimiä ja ihmislajeja on saarella ollut eri aikakausina, oli hyvin mielenkiintoista. Lopuksi oli vielä esittely,miten ihmisen DNA:sta pystytään modernilla tekniikalla selvittämään "suvun historiaa", eli mistä eri maanosista jälkeläiset ovat. Alla kuva neandertalilaisesta miehestä. Uusimpien tutkimusten mukaan, Lähes jokaisella ei Afrikkalaisella ihmisellä on 1,8% neandertalinihmisen geeniä. Siinä pureskeltavaa.


Itse museo rakennuksenakin on hieno, etenkin sisältä. Siinä on mielestäni jotain Tylypahkamaista.


Luonnontieteellisen jälkeen menimme vieressä olevaan tiedemuseoon. Pysähdyimme Kirsin kanssa istumaan koska aloimme näkemään käveleviä ja juttelevia koppakuoriaisia. Sain jotenkin otettua jopa kuvan hallusinaatiostamme.


Emme uskaltaneet liikahtaakaan (kuvausta lukuunottamatta), mutta onneksi Jättihyönteiset eivät kuitenkaan välittäneet meistä vaan kävelivät pois. Tässä kohtaa totesimme olevamme liian väsyneitä ja nälkäisiä, joten poistuimme lasten (ja Emman) kanssa museosta.


Suuntasimme kännykän ja yelp -sovelluksen avulla Italialaiseen ravintolaan pizzalle ja pastalle. Oli hyvää perussettiä kaikkien mielestä. Kiertelimme vielä keskustassa ruuhkaa ihmetellen, minkä jälkeen Kirsi ja Emma lähtivät hotellille nukkumaan. Nuoret aikuiset ja minä etsimme keskustasta sopivaa peruspubia, mutta ne menivät jo klo 23 kiinni, ja varsinaiset menomestat eivät meitä innostaneet. Kävelimme lopulta hotellille päin kuvaus-sessioiden kera. Tässä Aaron venytys ja Big Ben. Kameran aukon asetus ei ole ihan optimaalinen, mutta ihan hauska kuva kuitenkin (kuin Aaro olisi liitetty kuvaan jälkikäteen).


Miljalla oli maanantaiaamuna aikainen herätys ja lähtö lentokentälle, joten haimme sen kunniaksi lähikaupasta Breezerit. Joimme ne ja turisimme aikamme.

Maanantai 19.5.

Aamusta Kirsi lähti omille teilleen, ja me muut kolme lähdimme kävellen kohti keskustaa. Aurinko paistoi  kirkkaalta taivaalta ja lämmintä riitti heti aamupäivästä. Sisarukset hölmöilivät yhdessä.


Minäkin olin mukana...


Poikkesimme West Minster Abbeyn luona, mistä suuntasimme St Jame's parkin kautta Buckinhamin palatsille. Tässä kuva aikanaan puiston lintujen hoitajan mökistä. Hieno.


Menossa oli palatsin vartijoiden vaihto, mihin ilmeisesti liittyi vähän isommat sulkeiset.


Buckinhamin palatsilla oli taas ihmisiä kohtuullisen paljon. Istuimme aikamme tätä ihmetellen ja lähdimme sitten Green Parkin kautta Piccadilly Streetille, eli keskustaan kauppojen ihmeellisen maailmaan.


Lelukauppa Hamleysillä löysimme Emman kanssa itsemme, tai siis mitä meidän arkiasujen alla oikeasti piilee.


Vai mitä, vai mitä?


Emman ja Aaron kanssa kierrettiin useita kauppoja, lähinnä vaate sellaisia. Yhdessä kaupassa oli oikein mielenkiintoisia telttoja, hinta oli vain vähän suolainen sinänsä perustason tuotteelle. Enkä oikein osannut valita kuosiakaan...


Kauppakierroksen jälkeen tapasimme Kirsin, jolla oli myös ollut mukava päivä. Menimme vielä yhdessä bussilla British museomiin katsomaan muumioita, Partheonin jäännöksiä, Rosetan kiveä ja kaikkea muuta jännittävää. Valitettavasti viikingeistä kertova erikoisnäyttely oli tältä päivältä loppuunmyyty, ja museokin meni aikaisin (17:30) kiinni. Kerkesimme kuitenkin oleellisimmat nähtävyydet katsoa, ja tässä kohtaa alkoi jo kaikilla tulla taisteluväsymystä kiertelyyn. Palasimme bussilla sujuvasti hotellille ja suuntasimme laukkujen kanssa Gatwickiin hotelli Hiltoniin yöksi. Hiltonissa söimme tukevan ja maittavan buffet ruuan, minkä jälkeen uni todellakin maistui. Aamulla pikainen kävely lentoaseman puolelle, loput punnat vaatekauppoihin ja lento Suomeen. Kotona perheen tuorein jäsen, kiiisuli, otti meidät iloisena vastaan.

Reissu meni hyvin. Ilmat suosivat ja tekemistä riitti. Allekirjoittaneelle Lontoon ruuhka ja ihmispaljous tuotti aika-ajoin tuskaa, mutta kyllä sen kanssa neljä päivää jaksaa. Matkasta jäi mukavia muistoja ja veikkaan, että ainakin lapset menevät London cityyn vielä uudestaan. Kyllä sinne minullakin vielä nähtävää jäi, mutta niitä riittää muuallakin. Esim. Edinburgh ja Englannin maaseutu pikkukylineen. Suapi nähdä koska taas saarivaltio kutsuu...
























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista.