torstai 21. heinäkuuta 2016

Meloottihommia Kukkialla 18. - 19.7.

Pitkästä aikaa tuli käytyä kanootilla melomassa. Itse asiassa edellisestä reissusta tuli aika tarkalleen kaksi vuotta. Viime kesä oli niin sateinen ja kylmä, ettei tosiaan tullut vesillä oltua ollenkaan.
No, nyt lähdettiin maanantaina iltapäivästä kohti "ulappaa". Aurinko paistaa ja on mukavat noin +20 lämmintä.


Hilpaisen tuttuun paikkaan, missä rantautuminen ja perinteinen alastonuinti niemen ympäri. Rauhallista on, pari venettä menee jossain kauempana ja muutaman mökin laiturilla joku ottaa aurinkoa. Lokit pitävät tuttua älämölöä ja muutama haluaa puolustaa pesäänsä vähän yli-innokkaasti. En jaksa asian häiritä, siihen on jo tottunut.


Matka jatkuu tutulle kalliolle, mihin laitan leirin pystyyn. Prikulleen samaan paikkaan kuin kaksi vuotta sitten. Hyväksi havaittu paikka, vähän kuin kotiinsa saapuisi.


Hiukan väsyttää, joten köllöttelen pari tuntia teltassa lueskellen, herkkuja syöden ja välillä järven maisemia ihaillen omasta "maisemataulusta". 
Myöhemmin kokkailen itselleni perunamuusia riistakastikkeella. Huvittavan näköinen tuo pieni paistinpannu, mutta hoitaa asiansa kyllä hyvin.


Myöhemmin illalla yritän narrata kalaa uudella virvelillä. Kokeilen useita eri vieheitä, mutta mikään ei herätä kunnolla innostusta. Jokunen pikkukala seuraa viehettä, mutta isommat taitavat olla unten mailla. 

Auringonlaskun jälkeen täysikuu nousee ylös ja valaisee hienosti järveä.


Seuraava aamu tarjoaa taas kaunista auringonpaistetta ja lämmintä riittää. Aika jatkaa matkaa.


Meloskelen tuttua reittiä kohti Luopioisten kyläkeskustaa. Matkalla on tämmöinen hieno lomapaikka. Noin 20m2 mökki, arviolta 100m2 saarella. Tuo sopisi meillekin hyvin, saisi kissat olla saarella vapaana, eikä olisi eksymisestä pelkoa.


Matka jatkuu kevyessä vastatuulessa Luopioisten keskustaan venesatamaan, mihin parkkeeraan kanootin ja lähden kylille.


Ravintola Liekissä maittava lounas ja olutta. Jälkiruuaksi kaupasta jätski ja litran juomapullo kyytiin. Rauhallinen paluu takaisin venheelle.
Matka jatkuu taas, nyt sitten myötätuulessa. Välillä mennään pikku-surffailulla, eli tämä yhden hengen kevyt kanootti nousee aika helposti myötäaallokossa aallon harjalle keinumaan. No, tuttua hommaa tämäkin.
Reitille osui myös tuommoinen hauskasti isojen kivien väliin rakennettu sauna.


Otan suunnan kohti yhtä kapeikkoa, missä kartan mukaan n 20m ylitys maakangasta pitkin toiselle selälle. Lahden pohjassa onkin mökki, ja sen rannalla pariskunta grillaamassa. Tervehdin heitä ja kysyn sopiiko kantaa kanootti maitse. Vastaavat ystävällisesti ja neuvovat kantamaan kanootin heidän pihan poikki, kun on aika liejussa tuo ranta muuten. Jutellaan siinä lyhyesti ja rouva haluaa esitellä heidän pihalla olevan  muinaisen kalliomaalauksen. 


Kuva esittää kuulemma maanpäällisen ja alapuolisen henkien taistelua. Maanpäällä olevat shamaanit ovat käärmeiden ohjaamina pystyneet kulkemaan maailmojen välillä, kalliossa olevia reikiä hyödyntäen. Maalaukset on asiantuntijoiden toimesta arvioitu noin 4000 vuotta vanhoiksi. Tuohon aikaan oli vesi monta metriä ylempänä, ja paikka on ollut ilmeisesti tärkeä kalastuksen kannalta. Mielenkiintoinen kohde ja hieno paikka mökille. Pihalla oma muinaismuisto.

Siirrän kanootin toiselle puolen ja jatkan vielä samantien kotisatamaan. Perillä olen  noin kahdeksan aikaan illalla. Melontaa tuli parille päivälle vajaa 30km. Kiva keikka, sai olla rauhassa omien ajatusten kanssa ja nauttia järvimaisemista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista.