Vietimme mukavan neljä päivää perheen ja sukulaisten kesken Ahvenanmaalla. Isovanhemmat olivat varanneet Eckerön leirintäalueelta mökit, ja paikalle oli kutsuttu sisarukset perheineen. Meidän perheestä vanhin poika jäi kesätöitä paiskimaan, mutta muuten kaikki oli matkassa mukana.
Osa porukasta tuli autolla ja osa polkupyörillä. Minä tulin tällä kertaa autolla, neljä edellistä kertaa on menty pyörällä. Matkassani kulki vaimoni ja tyttäreni. Tässä ollaan iloisina päästy torstain aamulauttaan ja matka kohti pääsaarta on alkanut.
Vietimme torstain Maarianhaminaan tutustuen. Kauppoja, kahvia, jätskiä ja toki merenkulkumuseo katsastettiin myös. Illan suussa lähdimme pistämään leirintäalueelle telttoja pystyyn. Laitoin vanhasta tottumuksesta teltat ihan rantaan, kun siitä on sitten mukava katsella merelle ja vähemmän ihmisiä pörrää ympärillä. Näin yleensä...
Nyt kuitenkin kävi niin, että juuri kun olimme saaneet teltat pystyyn, paikalle virtasi noin 100 ihmistä piknik varusteiden kera. Siellä meidän punainen ja sininen teltta juuri ja juuri erottuu ihmismassan takaa.
Paikalla pidettiin siis uimakoulun puuhailtaa. Tiesimme kyllä, että tämä väki tästä poistuu hetken kuluttua, joten siirryimme tätä odottamaan leirintäalueen kahvilaan oluen ääreen. Palasimme teltoille kun tilanne oli rauhoittunut. Hetken kuluttua viereen ajoi matkailuauto, ja 4-5 nuorta miestä rupesi virittämään olutteltan kokoista katosta auton kylkeen. Tässä kohtaa totesin, että nyt vaihtuu telttojen paikka, koska muuten ei ensi yön nukkumisesta tule mitään. Näin tehtiin ja uusilla paikoilla saatiin olla hyvin rauhassa.
Perjantai 22.7.
Seuraavana päivänä, heitin aamusta naiset tutustumaan Pommerniin ja itse lähdin suorittamaan pyörän huoltotoimenpiteitä. Isukilla oli sähköpyörän laturi sanonut sopimuksen irti ja siirrettiin osa matkatavaroista sitten meidän autoon. Onneksi Ahvenanmaalla on etäisyydet lyhyet, niin autolla oli helppo käydä auttamassa muita.
Uutta sopivaa 42V laturia ei saarelta löytynyt, joten isukin loppumatka leirille meni sitten puhtaasti lihasvoimaa hyödyntäen. Hain naiset museolta ja lähdettiin katsomaan muita nähtävyyksiä. Taffelin tehtaanmyymälästä lähti matkaan pari kassillista herkkuja, ja Pomarsundin linnanraunioiden lähellä olevassa ravintolassa syötiin oikein maittava lounas. Tässä nuorineiti poseeraa kalliolla kauniissa auringonpaisteessa. Kelit oli meille oikein sopivat koko reissun ajan.
Tästä jatkoimme matkaa Kasteholmin linnoitukselle ja sen vieressä olevalle kivalle ulkoilmamuseolle. Kaunista maisemaa riittää...
Seuraava pysähdys oli sitten Ahvenanmaan korkeimmalla kohdalla. Edellisellä reissulla Emma oli todennut "sitten ensi kerralla kiipeän torniin", ja nyt oli sitten se edessä. Taisi löytyä Emmankin jaloista hiukan korkeanpaikan jännitystä.
Nämä olivat olleet minulle ja Emmalle tuttuja paikkoja edellisiltä reissuilta, mutta tämän jälkeen otettiin nokka kohti pohjoista ja Geta vuorta. Autolla siirtyminen taisi kestää noin puoli tuntia. Perillä onkin sitten aikamoisen kuuma auringonpaiste. Kirsi jää odottamaan ravintolaan meitä ja Emman kanssa lähdemme lenkkarit jalassa tepastelemaan 5km reititä pitkin.
Ensimmäinen nähtävyys on tämä "kivitorni-meri". On siinä muutama ihminen käynyt jo askartelemassa, teimme tänne myös molemmat omat tornimme. Näitä torneja kyllä näkyi pitkin reittiä tästä eteenpäinkin.
Pitkin kallioita oli mielenkiintoisia luolia, onkaloita, isoja siirtolohkareita jne. Tässäkin luolassa on varmaan kivikaudella ihmiset pitäneet iltaisin tulta, kertoneet toisilleen tarinoita mammutin metsästyksestä ja nukkuneet sitten yönsä turvallisin mielin sapelihammastiikereiden pysyessä luolan ulkopuolella.
Paikalla oli myös kolme suomalaista kalliokiipeilijää, jotka jonkun alan kirjan avulla "keräsivät" suoritettuja kiviä ja reittejä. Herroilla oli pehmusteet matkassa ja näytti muutenkin touhu siltä, että ihan ensimmäistä kertaa ei olla liikkeellä.
Kiipeilimme ja tutkimme railoja sekä koloja myös itsekin. Tässä Emman tyylinäytettä.
Jatkoimme sitten matkaa reippaalla tahdilla. Hikeä puskee kun kallioita mennään ylös-alas. Yhdessä kohtaa onnistumme hukkaamaan reitin nuolikyltit ja niitä hetki etsitään. Kaiken kaikkiaan luontopolkuun meni 1 tunti 45 minuuttia. Rauhallisemmalla tahdilla siihen saisi menemään helposti tuplaten aikaa.
Geta-vuoren keikan jälkeen ajamme takaisin Maarianhaminaan, mistä nappaamme nuoren parin eli Aaron ja Kiian kyytiin. Heille päivän pyöräily riitti ja loppumatka mennään autokuljetuksella, pyörät telineeseen kytkettynä. Muut odottavatkin meitä jo Eckerössä, kun sinne klo 21 aikoihin saavumme. Koko konkkaronkka on kasassa ja iltaa istutaan yhdessä jutellen, juomia nauttien ja iltapalaa syöden.
Lauantai 23.7.
Lauantaipäivää meidän autoporukka vietti Maarianhaminan kylpylässä sekä keskustassa vanhoja amerikanrautoja ihaillen. Söimme erinomaista pizzaa ja ohi lipui tasaiseen tahtiin toinen toistaan hienompia pelejä.
Suurin osa muuta porukkaa vietti ratkiriemukkaan päivän Eckerössä Smartparkin huvipuistossa. Lapset ja vanhemmat ajelivat sähköautoilla, pomppivat jättipalloilla ja mitä kaikkea siellä näytti tapahtuneen. Tuntui olevan juuri sopiva paikka pienille ja vähän isommillekin touhu-Pettereille.
Illalla saunottiin ja uitiin raikkaassa merivedessä, oli ehkä noin +15 asteista eli juuri sopivaa. Tämän jälkeen porukalla nautimme runsaan illallisen yhdessä kokkaillen. Mukavaa jutustelua, pikkuväki juoksee aikansa ympyrää kunnes sammahtaa mökkeihin tyytyväisinä. Vanhemmat jatkavat mietojen alkoholijuomien ja hyttyssuihkeen voimin seuraavan päivän puolelle. Tässä muutama edustava otos tilaisuudesta.
Sunnuntai 24.7.
Sunnuntaina oli sitten kotimatkan aika, aavistuksen haikeahan täältä kauniilta saarelta ja mukavan yhdessäolon ääreltä on lähteä pois. Pääsimme kuitenkin vielä ennen laivan lähtöä katsomaan hienoja vanhoja purjeveneitä sekä lisää hienoja vanhoja autoja.
Tässä melkoinen kaunotar, auto oli vuodelta -51 ja perässä oleva vaunu -69. Kuulemma kerää katseita hyvin missä vain liikkuu. En ihmettele yhtään, ja on se varmasti ihan hyvä korvaus niille muutamalle tunnille mitä entisöinnin eteen on pitänyt töitä tehdä.
Kaikki pääsivät sitten aikanaan turvallisesti kotiin mahat kylläisinä. Asiat mitkä reissusta jäivät päällimmäisinä mieleen: Oikein mukavaa yhteiseloa koko porukan kanssa, hienoja maisemia, komeat aurinkoiset kelit, paljon komeita autoja ja pisteenä iin päälle, ah niin hyvää ruokaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista.