Isin ja Emman kesäretki

Tänä vuonna suuntasimme perinteisen isi ja Emma kesäretken Suomen kaakkoisosaan, eli Porvoo-Kotka-Hamina akselille. Aikaisempina vuosina retket ovat suuntautuneet Itä-Suomeen (Savonlinna, Mikkeli), Pirkanmaalle (Vammala, Tampere), Länsi rannikolle ja Lappiin. Ainoa järkevä uusi suunta oli siis Etelä-rannikko, Helsingin itäpuolelle.

Keskiviikkona ajeltiin puolenpäivän aikaan Porvooseen ja käveltiin vanhaan kaupunkiin.

Keli oli vähän pilvinen, noin 21 astetta kuitenkin lämmintä. Oikein mukava kaupunkikeli siis.

Käytiin ensin syömässä ja sitten kierreltiin pikkupuoteja läpi. Emma tutki kaupat tarkemmin, isi päivysti välillä kadulla.

Tässä pari kuvaa vanhasta kaupungista, rauhallisemmalta puolelta. Emmaa on kohtuullisen vaikeata nykyään kuvata, kun on niin kriittinen otoksista.

Tässä pari kuvaa Emman autosta. Luovutus tapahtuu 6 vuoden päästä.

Kaupunkikiertelyn jälkeen ajoimme Sondbyn uimarannalle ajatuksena leiriytyä sinne. Oli siellä meri ja hiekkaranta, sekä iloinen tyttö.

Mutta kun mitään muuta ei ollut ja kellokin vasta puoli seitsemän illalla, niin päätimme jatkaa matkaa Kotkaan, Santalahden leirintäalueelle. Netin mukaan ainoa Suomen viiden tähden leirintäalue. Kuulosti hyvältä, mutta todellisuus oli hivenen muuta. Normaali leirintäalue suihku-, wc- ja keittotiloilla. Keskitasoinen minigolf ja normaalit kahvipalvelut. Ainoa poikkeus, ainakin näin telttailijan vinkkelistä, että 24 euron (1+1 henkeä) hintaan sisältyi myös aamusauna. Ehkä 5 tähteä tulee hyvin varustelluista mökeistä, mitkä saattoivat sitten maksaa jopa 3000 euroa viikko (!). No, majoittauduimme tänne kuitenkin, teltta metsän reunaan omaan rauhaan.

Kävimme pienellä rantakävelyllä, pelasimme erän minigolfia ja söimme sitten iltapalaa teltalla (lohikeittoa ja leipää/lihapiirakkaa). Lueskeltiin vielä hetki teltalla ja sitten yritettiin (!) ruveta nukkumaan. Se ei ihan onnistunut kun Emmaa ei nukuttanut. Tunnin verran yritettiin, esim. niin että isukki oli kyljellään teltan seinässä kiinni ja Emma pyöri ympyrää noin 90cm leveällä alueella (teltan sisäleveys siis 110cm). Lopuksi totesin, että käydään vaikka ulkona yökävelyllä (klo 0:30 aikoihin) ja katsotaan sitten uudelleen. Se toimi, takaisin tultaessa molemmat nukahdettiin samantien. Yöllä satoi vettä, minkä myötä oletin ettei hyttysiä ole haitaksi asti pyrkimässä sisälle ja pidin sisäteltan ikkunan kokonaan auki. Ulkoteltassa oli myös vastaava "kattoikkuna" auki, kun sade ei siitä pääse hatun takia kuitenkaan sisälle. Hyvin toimi,  ilma vaihtui tehokkaasti ja sisällä oli juuri sopiva lämpötila. Nukuimme molemmat hyvin, ja aamulla totesin että ainakin me kaksi mahdumme nukkumaan teltassa ongelmitta. Teltan toiseen päähän jäi myös noin 35x110 kokoinen tila varusteille, missä hyvin mahtui olemaan kolme säkkiä/reppua.

Sateella kokkaaminen jäi kokematta kun aamulla sade taukosi juuri sopivasti. Uskon että se onnistuu ongelmitta kun teltta on järkevästi pingotettu, eikä virtuaalieteistä välttämättä edes tarvita.

Telttailemassa alueella oli myös neljä motoristia, veikkaisin että Saksalaisia miehiä, joilla kaikilla oli tällaiset Simson 2-tahti moottoripyörät. Olivat aamulla jo lähteneet, tässä hämärässä otetut kuvat.

Aamupalan jälkeen purimme teltan ja menimme Kotkan venesatamaan. Poikkesimme ensin puistossa ja sitten menimme Maretariumiin ihmettelemään kaloja ja hämähäkkejä.

Kumpikaan meistä ei todellakaan pidä hämähäkeistä. Varsinkaan sellaisista aikuisen miehen kämmenen kokoisista, joiden jalat ovat sormen pituiset. Emme jääneet pitkäksi aikaa paikalle.

Tämän jälkeen menimme Kotkan keskustaan kaupoille, etsimään Emmalle uutta paitaa.

Se osoittautui yllättävän hankalaksi asiaksi. Ei löytynyt Kotkasta, ei Haminasta eikä edes Lahden Triosta. Kävimme varmasti ainakin 20 eri kaupassa, tuloksetta.

Uudet farkut sentään olimme Emmalle löytäneet jo Porvoosta.

Kotkasta tosiaan ajoimme Haminaan, ja paita operaation lisäksi kävimme jossain venesatamassa ihmettelemässä maailman suurinta sonnia. Ei Soinia, eikä Troijan sikaa, miksi Emma tämän ensin nimesi.

Tässä kohtaa Emmalla alkoi olemaan vatsan kanssa ongelmia ja lähdimme ajelemaan kohti kotia. Tarkoitus oli poiketa matkalla Kouvolassa mutta siihen ei voimia riittänyt. Onneksi Lahteen mennessä Emman olo oli jo parantunut, ja saimme shoppailla hyvillä mielin.

Illaksi tulimme kotiin saunomaan ja silittämään kissaa.

Kiva, lyhyehkö reissu. Ensi vuonna onkin sitten aika mennä pyörillä Ahvenanmaalle, isi ja tytär reissuna. Emma on tuolloin saman ikäinen kun Aaro oli ensimmäisellä vst reissulla.