sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Näinkin käydä voi

No niin...
23.11. Lauantaina oli tarkoitus mennä Evolle viettämään telttaretkeä alkavan talven merkeissä. Jätin auton Rahtijärven p-paikalle ja lähdin repun kanssa polulle noin klo 13 aikoihin. Aurinko paistoi mutta niin kovin matalalta, ettei siitä metsässä juuri päässyt nauttimaan. Suuntasin ensin Sorsakolua kohti, mikä on tuttu paikka, mutta reitti tällä kertaa uusi.


Perille pääsin noin tunnin kävelyn jälkeen, mutta laavu olikin jo varattu neljän retkeilijän ja parin koiran voimin. Ei sinänsä yllätys, kun siihen pääsee toista reittiä noin 0,5km päähän autolla. Jatkoin matkaa Haarajärveä kohti ja siitä edelleen Taurun retkeilyalueen puolelle Koveroa kohti. Maisemat olivat oikein mukavia.



Talvi tekee tuloaan. Pikkujärvien rannat oli jo osittain jäässä.

Perillä Koveron laavupaikalla ei sitten ollutkaan laavua eikä kotaa, kuten kartassa ja Taurun opastaulussa kerrottiin. Siellä oli pelkkä nuotiopaikka. No, jatkoin sitten toiselle retkilaavulle, noin 0,5km päähän. Saavuin perille juuri ennen pimeää. Kiva paikka kahdella laavulla ja nuotiopaikka keskellä. Tulet pystyyn, teltta toisen laavun viereen ja makkaran paistoon. Pimeä tulikin sitten tosi äkkiä ja oli myös tosi pimeää. Hieno tunnelma, kun puissa on ohut lumipeite, tähdet loistavat kirkkaana ja nuotion ääni on ainoa mitä kuuluu.



Istuin tulilla reilu pari tuntia, kunnes rupesi tulemaan kylmä. Pari astetta pakkasta ja rupesi tuulemaan vähän enemmän. Päällä yhtä lisäkerrosta lukuunottamatta kesäretkeilyvaatteet. Pakko siirtyä telttaan, makuupussin lämpöön. Kello on noin 19 illalla. Pikku jumpat, jotta kroppa lämpenee, sitten nopeasti kuivat univaatteet päälle ja makuupussiin. Kesä sellaiseen. Otin siis mukaan kesä-untuvapussin kun ajattelin että pärjään sillä. Miesten mukavuusaste +2 astetta. Lisäksi silkkipussi. No, katsotaan miltä tuntuu. Vartin päästä totean että takapuoli ja varpaat on kylmät. Ei väsytä yhtään. Kirja käteen, neule päälle ja lukemaan. Lueskelen pari kymmentä minuuttia, kunnes kiinnostus hiipuu. Kello on vajaa 8. Ei hitto soikoon, mitä tässä tekisi? Tulille voisi mennä takaisin istumaan, mutta ei oikein innosta. Pitäisi olla enemmän lämmintä vaatetta mukana siihen hommaan. Eikä ole järkeä 5 tuntia polttaa puita "turhan takia". No mitäs sitten? Aurinko nousee kahdeksan aikaan aamusta, mihin on siis 12 tuntia. Ennen sitä ei ole mieltä lähteä maastoon kävelemään, pimeässä liukkaille kiville ja puunjuurakoille. Jos nyt jään telttaan makaamaan, tarkoittaa se 12 tuntia odottelua, kylmässä palellen ja harmitellen. Uni kun tulee, niin se on taas katkonaista tunnin välein heräämistä ja aamun odottamista. Ei mitään järkeä. Telttalamppu päälle ja kartta käteen. Ok, tietä pitkin on noin 1,5 tunnin kävely takaisin autolle, siitä reilu puolituntia kotiin. Perillä klo 23 aikaan illalla, niin kerkii vielä hyvin nukkumaan. Hmm, mietitään...
Voi voi, ei kun ylös ja leirin purkaus. Nuotioon vielä pari pientä puuta, antamaan valoa ja tunnelmaa. Pikainen tavaroiden pakkaus ja yön selkään otsalampun kanssa. 
Nyt kun ratkaisu oli tehty, niin olo paranee nopeasti. On oikeastaan kiva taas kävellä, teltassa makaaminen rupesi kyllästyttämään. Tähdet loistavat hienosti ja matka taittuu mukavasti reippain askelin. Tältä varmaan pojista tuntui, kun noin 6 vuotta sitten käveltiin viimeisenä päivänä autoa kohti. Aikataulu piti, ja hiukan ennen klo 23 vaimo ja tytär ottivat iloisena miehen ennenaikaisen kotiutumisen vastaan. No, näinkin voi siis reissulla käydä. Ei harmita, suunnitelma vain muuttui matkan aikana. Seuraavalle telttaretkelle lähtee kyllä talvipussi mukaan ja myös vaatteet paremmin kelin mukaan. Kesävarusteet laitetaan nyt syrjään, talvi on siis taas tullut :)











2 kommenttia:

  1. Koveron laavu löytyy, tieltä järvelle katsottuna, vasemmalta mäen päältä. Se on syystäkin ihan näkösuojassa. Polku lähtee PuuC:n kohdalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Ville, täytyykin käydä lähiaikoina asia tarkastamassa :)

      Poista

Kiitos kommentista.